United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhdellä loikkauksella se oli aukiolla ja toisella murhamiehen kimpussa. Nälkäinen ilves katsahti ylös siksi ajoissa, että juuri ennätti väistää emon putoovat kaviot, jotka olisivat siltä selän katkaisseet. Näin isku vain hipaisi kylkeä, reväisten rikki sen kauniin nahkan ja nakaten sen monen askeleen päähän alamäkeen.
ILVES: Iloitkaamme illatsuita, niinkuin ilkeys iloitsee! KETTU: Tanssikaamme, tanhutkaamme kavaluuden karkeloita! K
Metsästyskirjallisuus Itämeren pohjoisissa maissa on köyhänlainen ja kun kohta koittanee se aika, jolloin salomaiden suurimmat petoeläimet karhu, susi ja ilves myös näilläkin mailla ovat melkein sukupuuton partaalla, niin onhan jo paikoillaan, että tarkemmin kuin tähän saakka kerrotaan niiden metsästyksestä.
LAULUPARVI. Kunniaksi kauneuden! PELLERVO. Leikin-aika työn lomassa, Laulun-aika juhliessa Laulan teille! PARVI. Laula! laula! Suurvaltaa susi ylisti, Ahma peurojen tuhoa, Kettu, ilves ilkitöitä Minä kiitän kontiota, Jok' ei pieniä pureksi, Ei ota ylevän päätä, Urhoista jalointa miest' ylistän. Parvi uusii viime säkeen.
Vanha Piski oli paraassa ijässään ja muut kolme, kaikki Millan pentuja, olivat myöskin ihan täydet koirat. Moni ilves oli päässyt nahastaan tänä pitkänä talvikautena. "Laskiaistiistaina oli monta rantalaista koolla Luurilan talossa. Päivällisaikaan tuli Rimmin torpparin poika Martti ja kertoi samana päivänä kotimatkallaan nähneensä karhun jäljet lähellä Kynnyksen lampia.
Kerran hän liian kauan viivytteli laukaustaan vain siitä syystä, että ilves näytti niin pahaa aavistamattomalta, vaikka muutoin oli mitä parhaan matkan päässä, joten laukaus lopulta myöhästyi ja turkiskimppu siitä jäi yhtä hyvää nahkaa köyhemmäksi.
PALVELIJA. Nyt valita ja itke, Ilmari, koska kuolleena naises löydät. Tämän teki paimenesi, Kullervo. ILMARI. Oi päivä hirmuinen! Jääkylmä hän on, ja tämä on kuolema. PALVELIJA. Mennyt lempeä henkensä on, Ilmari. Mutta murhamies, missä hän on? 1:N MIES. Pakeni kuin ilves. Torvensa kaukana korvessa kuuluu. ILMARI. Miksi päästitte hänen?
Kun hirvi ui lahden poikki tai ilves jään yli niemeen juoksi, turvautuen sen rotkoihin ja louhuihin, jotka yhdeltä puolelta veitsiviilo-kallioina veteen putosivat, tuli ajomiehen jättää riista rauhaan ja avopäin astua pyhän puun juurelle uhraamaan ja lepyttämään metsän haltijata siitä, että oli hänen elukkaansa ahdistellut.
Eikä ollut omia aikojaan kulkenut, joku matkan pää sillä oli varmasti mielessä, koska laski suoraan ja väistämättä yhtä ilmansuuntaa kohti. Juoksijailves se nähtävästi oli, kotoisin muualta ja muille maille menossa. Yhä uteliaammin alkoi Jorma seurata jälkiä, kun hänen omat pyydysmaansa lähenivät. Jos ei ilves kohta tee äkkimutkaa, niin on se kulkenut suoraan hänen lammelleen.
Kuolo väijyy meitä kuni kissa kurjaa hiirtä, tahi kuni jänistä kirkassilmänen ilves. Tällä hetkellä seisomme, toisella kaadumme miekkaen kilinään. Ja koska viimein taasen pasuunan pauhussa ylösnousemme, sillonpa mun astua täytyy näiden pussikkojeni kanssa sen ankaran tuomarin eteen, näin sanooden: tässä olen minä ja se komppani, jonka minulle annoit.