United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sletkin se loikoi loikomistaan nurmella, naurahdellen, mutta tyttö näytti vaan alin-omaa kiertelevän hänen ympärillään. "Katsopas vaan", virkkoi hän viimein, "kaikkia niille päähän pölähtääkin." "Kuinka niin?" kysyi Eulampia. Sletkin kohotti vähän päätänsä. "Kuinkako niin? Mitäs lauluja sinä oikeastaan laulat?"
Ja tätä puhui minulle kuka?! Wolodka Sletkin, roisto, perk..." Harlow'in ääni katkesi. "Entäs tyttäret? Entäs he?" kysäsi äitini. "Minä yhä vaan kärsin", jatkoi Harlow kertomustaan. "Ja katkeralta tuntui minusta, voi kuinka tuntuikaan katkeralta ... ja hävetti minua kanssa. En olisi tahtonut Jumalan päivää nähdä.
"Ho-hoi-hoi!" vastasi Sletkin ja riensi pensastoon. Muistan vielä, kuinka minussa, yksikseni jäätyäni, asui ajatus: miksikähän se Harlow ei läimäyttänyt Sletkin'iä "niin ett'ei olisi märkää paikkaakaan hänestä jäänyt jäljelle", ja mitenkähän Sletkin ei peljännyt sellaista kohtaloa?
Hän on Wladimir Wasiljevitsh, herra Sletkin, tilanomistaja, hovinherra, entäs sinä kukapas sinä olet?" Kauhea huuto keskeytti Souvenir'in puheen... Harlow oli vimmastunut. Kädet puristuivat nyrkkiin ja kohosivat, kasvot lensivät sinisiksi, vaahtoa kiehahti haljenneille huulille. Hän vapisi raivoissaan. "Kattoa! sinä sanoit" niin hän äänsi rämisevällä, rautaisella äänellään.
Kasakkipoika Maksimka läheni, laskeutui toiselle polvelleen ja pannen toisen jalkansa vähä taaksepäin, rupesi pitelemään entisen isäntänsä kättä. Siinä oli jotakin teatralista tuossa hänen asennossaan. Eulampia pysähtyi isänsä eteen kalman vaaleana, ja katsoi järkähtämättä häneen suurilla silmillään. Anna ja Sletkin eivät tulleet lähellekään. Kaikki olivat vaiti, kaikki odottivat jotakin.
"Kiipeä tuonne ylös, kiivetkää, te perkeleet", vonkui hän, pudistellen miestä kaikin voiminsa. "Pelastakaa taloni!" Talonpoika astui askeleen ja toisen, nosti päänsä, viuhtasi pari kertaa käsillään ja huusi. "Kuulkaas herra!" Sitten hän tarpoi vähän aikaa paikallaan ja puikahti tiehensä. "Tikapuita tänne, tikapuita!" huusi Sletkin toisille miehille.
Sletkin pani kiireesti lakin päähänsä. "
Harlow huokaili huokailemistaan: maahan asti hänen oli mahdotoin kumartaa lihavuutensa tähden; sen sijaan hän, oikealla kädellään ristien silmiänsä, kumarsi päätänsä ja osoitti vasemman käden sormella maahan. Sletkin se loisti, oikein sai kyyneleitä silmiinsä. Shitkow, kuten sopii sotaherran, hiljalleen vaan heitteli sormiaan uniformunsa kolmannen ja neljännen napin välillä.
En minä ole enää isäntä täällä; vieras minä olen. Anna, emännöi sinä niinkuin tahdot; minä lähden omaan huoneeseni. Piisaa jo!" Martin Petrovitsh käänsi meille selkänsä, eikä sanonut sanaakaan enää, vaan verkalleen astui huoneesta ulos. Isännän äkillinen lähtö tietysti hajoitti seurankin, varsinkin koska molemmat emännätkin katosivat. Sletkin koetteli turhaan meitä pidättää.
"Onhan hän nainut toisen tyttären?" "Nainut?" toisti Prokofi ja naurahti nyt suun täydeltä. "Eihän häntä taloonkaan päästetä. Ei tarvita, muka; käännä muka rekesi toisapäin. Niinkuin sanottu: Sletkin on nyt herrana ja isäntänä." "Entäs morsian?" "Eulampiako Martinowna? Voi, nuori herra, sanoisin minä teille ... mutta kovin olette nuori vielä. Sepä se.