United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuules sinä!" tiuskasi hänelle paksu mies. "Muista sinä, kenenkä kanssa puhut! Sinun kanssasi, pöllö, lasketaan leikkiä, sinun pitäisi, sen pöllö, tuntea ja olla kiitollinen, että sinun kanssasi aikaa vietetään, pöllö!" "Suokaa anteeksi, Nikolai Jeremeitsh! Semmoinen vaan pyörähti sana suuhuni..." "Kyllä minä sinut pyöräytän!" Ovi aukeni ja passaripoika juoksi sisään. "Nikolai Jeremeitsh!
Ja kaikki nauramaan, muutamat hyppimäänkin. Mutta enemmin nauraa hohotteli muuan viidentoista vuotias poikanulikka, jonkun ylpeämmän palvelijan poika. Hänen västissään oli pronssiset napit ja kaulassa punertavan-sininen huivi. Olipa hänellä jo ihravatsankin alku. "Kuulepas, Teemu", puuttui puheesen Nikolai Jeremeitsh itseensä tyytyväisenä.
Minä kohottausin uudelleen. Sisään astui kookas talonpoika, noin kolmenkymmentä vuotta vanha, terve ja punaposkinen, tukka ruskea ja leuassa lyhyt kähärä parta. Hän risti silmänsä, katsoen jumalankuvaa nurkassa, kumarsi päätä konttoristille, otti lakin molempiin käsiinsä ja oikasi itsensä. "Päivää Sidor", virkkoi paksu mies, helmillään naksutellen. "Jumal' antakoon, Nikolai Jeremeitsh."
No kuinkas se nyt sitten olisi?" jatkoi tuntematon ääni, "mihinkäs päätökseen sitä tullaan, Nikolai Jeremeitsh? Sallikaa kysyä ja olla utelias." "Niin, mihinkä muka päätökseen Gavrilo Antonitsh? Teistähän se asia, niin sanoakseni, riippuu; minusta näyttää niinkuin ei teillä olisi oikeata halua." "Mitäs te nyt Nikolai Jeremeitsh, mitäs te nyt puhuttekaan?
"Ja onpa se vielä niinkin, Nikolai Jeremeitsh, ettei työtä ole kuin viikon maiksi, mutta kumminkin saa täällä olla kuukauden päivät. Milloin puuttuu rakennustarpeita, milloin taas pannaan puutarhaan polkuja kitkemään." "Saattaa olla, saattaa olla! Niin on kumminkin rouva itse käskenyt, eikä siinä ole sinulla eikä minulla yhtään mitään puhumista."
"Niin justiin, Nikolai Jeremeitsh, kaikki on Jumalan vallassa: totta puhutte, sulaa totta... Vieraanne tuolla taisi herätä." "Ei, kyllä hän nukkuu. Mutta sopiihan sitä..." Hän tuli ovelleni. "Ei, kyllä hän nukkuu", toisti hän ja palasi sijallensa. "Kuinkas se nyt sitten on, Nikolai Jeremeitsh? Tuohon käteen, vai?" "Neljä harmaata", vastasi vouti. "Kolme olkoon!"
Ei sovi näin päin; huuto ja melu eivät tässä auta. Sanokaat paremmin hyvällä, Nikolai Jeremeitsh, mistä syystä te minua vainootte? Miksi tahdotte tuhoani? No puhukaa nyt, puhukaa!" "En minä tässä rupea teidän kanssanne juttelemaan", vastasi pääkonttoristi vähän levotonna. "Eikä minulla ole aikaakaan. Yhtä minä vaan kummastelen.
Kaikki palkkalaiset kyyristyivät lähemmälle toisiansa. "Tiedättekös, perkeleet, vai?" "Ei myö, hyvä herra, tiedetä niin mitään", vastasi uljaasti rokon-arpinen vanha ukko, jolla oli tasaiseksi leikattu parta ja viikset, virasta eronnut sotamies. Perästäpäin, kotia mennessään, palkkalaiset haastelivat keskenään näin: "Kylläpäs on rohkea mies vaan tuo meidän Jeremeitsh!"
Rähistä ei saa kukaan! Varo itseäsi!" "Mutta Tatjana on saanut ansionsa jälkeen... Maltahan, vielä minä hänet paremminkin opetan." Paavali syöksi eteenpäin kohotetuin käsin, ja konttoristi kaatui raskaasti lattialle. "Kahleisin mies, kahleisin", parkui Nikolai Jeremeitsh... En rupea kuvaamaan tämän kohtauksen loppua. Pelkään jo niinkin loukanneeni lukijan tunteita. Samana päivänä palasin kotia.
Sepä se! kyllähän te kernaasti teette työtä muille, mutta oman emäntänne jättäisitte syrjään... Yhtähän se työ on, teki sitä missä hyvänsä." "Kyllähän se niinkin on, Nikolai Jeremeitsh, mutta..." "No?" "Niinkuin maksun puolesta, niin..." "Vai niin? Kovinpa te olette käyneet mahtaviksi! Katsos vaan."