United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastapäätä tuota pahoinpideltyä miestä seisoi vartiosotamies ja vahva mustapartainen vanki, toisessa kädessä raudat ja synkästi katsellen silmäkulmiensa alta milloin upseeriin milloin lyötyyn toveriinsa ja tämän tyttöön. Upseeri toisti vartiosotamiehelle käskynsä, että tyttö oli otettava pois isältä. Vankien joukossa yltyi murina yltymistään.
»Hiljaa!» komensi hän edelleen. Kukaan ei liikahtanut. Hänen katseensa, hänen äänensä hallitsi heidät. »Kuka teistä on ollut sotilaana? Kuka on auttanut kuningasta vapauttamaan maan?» Synkkä, puoleksi vastahakoinen murina kulki rivien lävitse, mutta vastasivathan he sentään.
Ehkä vastaanottaminen ei suinkaan ollut ystävällinen, niinkuin edellisestä näkyy, sain minä melkein aina jotakin. Minä en suinkaan ollut luotu kerjäläiseksi, sillä se iänkaikkinen murina kerjäläisten ylitse, jota sekä varhain että myöhään sain kuulla, teki aina minun sydämmelleni pahaa.
Ilmaa puuttuu. Ja murina syntyy riveissä: Meidät on viety teurastuspenkille! Ei kukaan pääse täältä hengissä! Still, polnisches Vieh! sanoo upseeri. Vaiti, puolalaiset elukat! Niin, siellä taitaa kyllä olla hyvä selkäin takana. Pysy paikallasi! ärjyy saksalainen. Yht'äkkiä alkaa eräs ääni: Suojahasi... Bartek liittyy kohta: turvaudumme, neitsyt pyhä!
Matami Torvestad aloitti nyt ja muut jatkoivat ilman virsikirjoja: "Ei enää synnin valta Saa mieltäin hallita. Sen voitan. Jumalalta Saan siihen voimia". Laulettiin kaikki kuusi värssyä. Jaakko Worsen korvissa tämä soi niin kummallisen kolkolta ja ilkeältä kaikki nuo äänet matalassa huoneessa, naisten terävät äänet ja miesten matala murina.
Puoleksi tukahdutettu murina kulki joukon lävitse, hirvittävämpi kuin muuten heidän raivonhuutonsa. Silloin hoippuroi puuseppä Hackelberg, joka nähtävästi oli vetelehtinyt jossakin läheisyydessä, huoneeseen puolijuopuneena kuten tavallisesti. Häntä tervehti syvä äänettömyys. Mutta vanha Merckel meni juhlallisesti häntä vastaan, tarttui hänen käteensä ja vei hänet kunniasijalle.
Se epäluuloinen murina, joka oli ollut vastauksena viskaalin ensimmäiseen vaatimukseen, lakkasi kuitenkin samassa, kun tämä innokas virkamies huolettomasti pudotti rahan ruuman pohjaan, eikä mitään oikean hopean helähdystä kuulunutkaan. Liikemiehen semmoisen kuin Larssonin silmissä oli tuskin mitään maan päällä inhoittavampaa kuin väärät rahat.
Koko tämän aikaa seisoi Uljas rohkeana ja pelkäämätönnä paikallansa, lyhyt häntä ilmassa, ruumis taaksepäin kyömällään ja tarkasti pitäen silmällä sekä emän että pojan liikkeitä. Joka kerralla, kuin viimeksi mainittu hyppäsi, läheni se koiraa, ja kaikkien kolmen elävän murina yltyi yltymistään, kunnes poikanen, hypättyään vähän liian reippaasti, putosi ihan koiran eteen.
»Mitäs se siuun kuuluu, vaikka Manasse!» kuului umpimähkäinen murina ja vihainen katse muljahti häneen. Hän teki varoittavan kädenliikkeen ja saneli kuten asema vaati: »Nyt sitä, Manasse, koitetaan eikö mää ii piähän niin jotta jutkahtaa vuan!» »Eikä mää!» »Eikö mää?... Häh, poika?» ja siinä äänessä oli jo ilkkuvaa. Manasse muisti unensa. Silmät muljottivat päässä omituisesti.
Silloinpa nousi yleinen hirveä vastarinta, kun luettiin: "Luku-iltoina on tupakanpoltto lukuhuoneissa kielletty." Yleinen murina ei tahtonut ollenkaan loppua, ennenkuin Hukkanen alkoi puhua, samassa viitaten opettajalle, ikäänkuin sanoakseen: "Enkö minä sitä ennustanut? Tunnen minä mieheni." Hän puhui ääneen: "Minun mielestäni sopii pyyhkiä koko sääntö pois."