United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Fennefos tuijotti hetkeksi matamiin niin että matami melkeen pelästyi: "Oletko sairas, Hans Nilsen?" "En, minä olen ainoastaan väsynyt." Mutta nyt matami Torvestad rupesi häntä epäilemään: "vai pitääkö minun uskoa, että sydämesi on kietoutunut syntiseen rakkauteen? Siinä tapauksessa, Hans Nilsen, rukoile Jumalaa sinua suojelemaan ja auttamaan taistelussa paholaista vastaan omassa lihassasi.
Se oli sukkeluus; sillä matami Torvestad asui pihanpuolella Worsen talossa. Mutta tori-sillalla odotti kippari Worsea katkera sanoma: Randulf oli Itämerellä sillilastilla. "Saara! sinun on mentävä rukoushetkeen iltapäivällä", sanoi matami Torvestad vanhimmalle tyttärelleen. "Menen, äiti." "Kippari Worse on tullut kotia; minä tahdon mennä häntä tervehtimään."
"Saarasta on tuleva uskollinen ja hellä puoliso sille miehelle, jonka hänen äitinsä, rukoillen Jumalaa, on hänelle valinnut", vastasi matami Torvestad vakaalla, varmalla äänellä, joka suuresti rauhoitti kaptenia. Saara kuuli heidän tulevan; hän oli odottanut heitä, eikä jälkeäkään näkynyt niistä kyyneleistä, joita hän oli itkenyt.
Matami Torvestad luki hyvin, ääntämättä väärin vieraita sanoja niinkuin muut, jotka nuoruudessaan olivat saaneet huonompaa opetusta: "Tuli viimein aika, jolloin Elias sillä tarkoitetaan Franckea oli otettava pois; se oli vuonna 1727. Pimeydestäni näin kirkkaan ilmestyksen autuaitten asunnoista.
Matami Torvestad ojensi kaikille kättä ja koetti hankkia heille istuinsijoja, joka lopulta oli varsin vaikeata, vaikka huone oli iso ja täynnä tuoleja. Hans Fennefos meni Saaraa tervehtimään ja kysyi samalla, kelle nojatuoli oli asetettu? "Kippari Worse tulee tänne tänä iltana", vastasi Saara katsomatta häneen.
Mitä Saara ajatteli, siitä ei paljoa puhuttu äidin ja kosijan välillä; matami Torvestad "tunsi tyttärensä". Ja Jaakko Worse, tuo vanha viekastelija, luuli että, kun Saara punastui hänen katseistaan eikä uskaltanut olla yksinään hänen kanssansa sekä kieltäytyi ottamasta hänen lahjojansa, se muka oli ynseäin tyttöjen tapa, josta hän oli laulanut ja jommoista oli nähnyt tarpeeksi sekä Itä- että Välimerellä.
Se ei ollut teeskentelemistä kun matami Torvestad puhui kuinka paljon arvoa hän siihen pani että Hans Nilsen asui hänen talossaan, ja että koski häneen kipeästi kun hänen piti lähteä pois. Toiselta puolen hän ei voinut salata että se nyt tapahtui sangen sopivaan aikaan. Nyt hän pisti kaikki airot veteen, saadakseen tyttärelleen kippari Worsen.
Eräs vaimoista huokasi: "se on totuuden sana Sivert Jespersen emme pitkälle pääsisi hengellisissä suhteissa omalla ymmärryksellämme". Matami Torvestad ryhtyi nyt puheesen; hänen oli tapana istua ja käännellä lehtiä kirjasissa, jotka olivat pöydällä hänen edessänsä, vastapäätä Saaraa. Ne olivat hengellisiä kirjasia, rukouskokoelmia ja hengellisiä lauluja.
Rikas rouva Worse, joksi häntä sanottiin kauppapuodeissa, oli aivan toista ja mahtavampaa kuin leski-matami Torvestad, ja sepä se uudestaan herätti Saaran elämään ja sulatti osan siitä jäästä, jota oli kokoontunut hänen ympärillensä.
Matami Torvestad olisi tahtonut sanoa enempää, mutta Saaran katsanto oli niin kummallinen että sanominen jäi sikseen. Saara on viisas, hän ajatteli: ei tarvita sanoja. Sitten silitti matami hiuksiansa, otti kalopin yllensä ja meni. Hän meni ulos takatietä talon ympäri portille, sillä hän ei tahtonut mennä poikki pihan, jossa Martta oli.