Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vähän ajan perästä hiipi Mirri oven raosta sisälle. Se tuli luokseni, nuuski minua, puski kylkeeni, nuoli kasvojani karkealla kielellään ja paneusi kainalooni maata. Puristin Mirriä rintaani. Minulla oli vielä yksi ystävä. Mutta äitiä minun oli niin kova ikävä. Kyyneleeni alkoivat vuotaa. Siihen sitte nukuin.
Vene, joka lähestyi, jo ennenkuin se laski laivasiltaan, sisälsi terveyslautakunnan jäsenen ja pitkän, keltaisen, kaljupään tohtorin, kultakaiteiset silmälasit päässä, joka teki kaikenlaisia kysymyksiä, tirkisti ruhviin, katsoi kajuttaan ja vihdoin viimein vaati nähdäkseen apteekkilaatikkoa, jonka hän nuuski ja tutki läpeensä.
Huomattiin meillä olevan liian suuria vapauksia ja että olimme päässeet oman asemamme määrääjiksi. Ettei tämä ollut puoleltamme turhaa pelkoa, sen osotti saapunut tarkastaja, jokin santarmiöversti, joka teki kopeissamme niin perinpohjaisen tarkastuksen, että poissaollessamme vuoteemme altakin tarkasteli ja nuuski.
Ja taas vähänajan kuluttua: Kolmekymmentäviisituhatta, sanoi, he he... Hevonen nuuski heinää tienvarresta ja pysähtyi hiukan, mutta isäntä ei huomannut. Martilla on niin kopia luontokin, että mitä sellaisella palvelijain kanssa taloa asutaan. Mutta nyt hän rupesi hoputtamaan hevosta, joka laihtunutta olemustaan liikutteli isäntänsä reen edellä.
Laulettuaan hän painoi päänsä käsiinsä sekä rukoili Jumalalta rauhaa sydämmellensä ja tunsi samassa, miten kylmä koiran kuono nuuski hänen poskiansa. Liisu hypähti seisoalle, tämähän oli kartanon Vahti siis oli Jaakkokin lähellä ja lähellä kyllä olikin, sillä tuollapa hän tuli rientäen tyttönsä luokse.
Juoksipa väliin Piipposen Jussinkin sivulla, nuuski häntä; vainusteli tarkkaan, vaan häntä ei huiskannut, riippui suorana, nenä vain vähän käpertyneenä. Ei ollut hän tuttava Mustille. Pirttiin tultuaan tekivät matkamiehet hyvän illan, pistivät kättä ja kertoivat terveiset Oulusta. Kotona olijat kysyivät kuulumisia, vaan eipä ne tulijat tienneet »mitään liikoja». Kerrottiin lyhyesti matkanvaiheet.
Ketjuun! ei enää nyt huttua maistella,» »... vaan jälkiruuaksi saamme nyt taistella.» Vanha, pikkuruinen mummo kävelyllä suuren, mustan rotukoiran myötä. Varmaan vanhan vaivalloinen kulku tuntui nuoremmasta liian verkkaiselta, tai lie mikä mielen puuska ollut, päätä käänsi se ja ilmaa nuuski, haukkui, sitten lähti hölkkäjuoksuun tietä pitkin.
Siihen jäi hän makaamaan ja susi karkasi hänen päällensä. Se oli hirmuinen tapahtuma. Nyt luulet kai lopun tulleen Valtterista ja hänen retkistään. Sepä olisi vahinko. Mutta älä pelkää, ei vielä sentään niin hullusti käynyt. Tämä susi olikin hyvätapainen susi. Se tosin hyppäsi Valtterin päälle, mutta ravisti ainoastaan hänen takkiaan ja nuuski hänen kasvojansa. Valtteri huusi kuin hurja!
Siinä oli Musta-Läsi ja Valko-Läsi, siinä oli Vlak, Viktoria ja Ejegod. Jumala tiesi mitä ne hänestä ajattelivatkaan, joka istui siinä niin levollisna? Tuskin tahtoivat häntä kiertääkään. Musta-Läsi nuuski ohitse mennessään, Viktoria heilutti häntäänsä niin että se melkein sattui Ellenin silmiin, Ejegod pelästyi, hyppäsi sivulle ja Vlakin selkään, sekä saattoi koko karjan suurimpaan hämmästykseen.
Mutta jänis tuli jo hiljakseen toiselle puolelle ahoa, nuuski maata, harppasi pari askelta, pysähtyi, istui takajaloilleen, haisteli ilmaa, pörhisti korviaan, taas nuuski maata ja tuli pehmosesti koikaten sopivalle ampumavälille.
Päivän Sana
Muut Etsivät