Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Senpätähden ensin varovasti tiedustelimme, joko meidän vuoteemme oli valmistettu ja huomattuamme, että näin oli laita, hiivimme kauniisti makaamaan. Tämä oli keino, jota ennenkin olimme tottuneet käyttämään suurella menestyksellä.
Huomattiin meillä olevan liian suuria vapauksia ja että olimme päässeet oman asemamme määrääjiksi. Ettei tämä ollut puoleltamme turhaa pelkoa, sen osotti saapunut tarkastaja, jokin santarmiöversti, joka teki kopeissamme niin perinpohjaisen tarkastuksen, että poissaollessamme vuoteemme altakin tarkasteli ja nuuski.
"Minä muistan selvästi, kuinka hän oli, tuolla kun istui lieden ääressä, hehkuva valo kasvoillansa ja mustilla hiuksillansa, kuinka hän Harryn taikka minun pienimpään liikuntoon taikka ääneen havahti pystyyn, hiipi vuoteemme ääreen ja levottomalla, rakkaalla katseella kumartui meidän ylitsemme lausuen helliä, lohduttavia sanoja; kuinka hän siirteli tyynyä taikka suuteli otsaamme tuolla pehmeällä suutelolla, joka oli parempi kuin mikään jäähdyttävä lääke.
Luola oli makuuhuoneemme ja vuoteemme laitoimme kanervapehkoista, joita sitävarten kävimme leikkaamassa. Peittona meillä oli Alanin päällystakki. Muutamassa puron polvessa oli suojaisa syvennys, jonne uskalsimme laittaa pienen nuotion.
Muistakaamme: tässä on myös vuoteemme ja ehkä enemmin kuin yhdeksi yöksi. JUHANI. Auttakoon meitä Jumala siitä! Minä toivon, että nälkä piankin poistaa tuon sarvimetsän ympäriltämme. Niin, tässä istumme kuin seitsemän ukulia korvessa, tässä sammaleisella Hiidenkivellä. Mutta mistähän on syntyisin tämä nimi? AAPO. Eräästä kummallisesta tarinasta. JUHANI. Kertooppas se meille aikamme vietteeksi.
Seuraavana päivänä jätimme mukavat vuoteemme "nukunta-vaunussamme" ja tulimme Albanyyn, ja Hudsonin rautatietä myöten, joka kulkee pitkin vedenparrasta virran vasenpuolista rantaa myöten, saavuimme muutamissa tunneissa New-Yorkiin. Seuraavana päivänä, joka oli huhtikuun 15, katselin minä väsymättömän tohtorini kanssa kaupunkia, East-virtaa ja Broklynia.
Pieneen ja kuumaan huoneesen oli hyväntahtoinen talonväkemme vuoteemme valmistanut. Päivällä näkemäni näköalat kuvautuivat yhä aivoissani. En saattanut silmiäni ummistaa. Matka-toverini olivat ammoin unen helmaan vaipuneet. Vihdoin nousin tilaltani, pukeuduin ja menin ulos raitista ilmaa nauttimaan. Ulkona virtaeli vastaani tuoksu hedelmöitsevältä ruispellolta.
Keskivaiheilla toista päivää kaipasimme Evaa, ja kun minä muutamien tuntien perästä palasin kotiin etsimään häntä, oli hän polvillansa vuoteemme vieressä ja nyyhkytti, niinkuin hänen sydämensä olisi ollut pakahtumallansa.
Tavallisesti kävi aina niin, että kuulimme iltaisella isämme käyvän kysymässä: "joko ne ovat kotona?" ja saatuansa myöntävän vastauksen, tulevan vitsa kourassa vuoteemme viereen. Vaikeus oli nyt vaan olla makaavinansa sikeässä, eikä räpyttää silmiänsä. Kohta tuli aina äitini perässä ja lausui: "älä heitä enään herätä; anna vasta huomenna."
Molemmat puhkesivat suureen nauruun. "Lakea aro, lumihanki, taivaan kannen alla, siinä on ollut meidän vuoteemme!" vastasi toinen heistä. Oletko kuullut! Ja elossa ovat vieläkin! Meidän piikammekin makaisivat koko kuukauden sairaana, jos olisi täytynyt yksi ainoa yö maata talvella ulkona. Lienevät nuo sentään hiukan Koirankuonolaisten sukua!
Päivän Sana
Muut Etsivät