Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Eivät malttaneet odottaa meitä takaisin metsästä, vaan läksivät kahden ja jättivät meidät yksiksemme. Olipa se yhtä kaikki vähän Me toki laitoimme heille sanan, ja vaadimme heitä tulemaan heti jäljessä. Muuten emme olisi lähteneetkään. Mutta he ! Kiirehtivät päinvastoin menemään juuri sillä hetkellä, kuin satuimme olemaan poissa, aivan kuin mielissään siitä, että meistä pääsivät.
Kylä oli sotureita täynnä kuin "muurahaispesä". Meidän täytyi asettua erään talon pihaan, johon teimme nuotiotulia ja laitoimme niiden ympärille telttakankaista aituuksia, suojellaksemme nuotioitamme kipenöitsemästä ja itseämme kylmältä tuulelta, ja vaikka kyllä pakkanen pääsi vallan vapaasti kiristelemään meitä ylipuolelta, kun näet ei näihin aituuksiimme voinut asettaa katosta, että savu ja kipenät pääsivät vapaasti nousemaan ylös.
Heti laitoimme hyvät nuotiot, joita oli ensin vähän vaikea märässä maassa saada syttymään ja oljet levitimme allemme että oli mukavampi istuaksemme vallan märässä kurasessa maassa. Sitte käytiin lehmään ja lampaisin käsiksi, sukkelaan teurastimme ja nyljimme ne, eikä se ollut kuin yks, kaks, niin jo alkoi keittäminen ja käristäminen.
Laitoimme me asiamme nyt niin, että me kaikkia vähitellen talonpoikien kanssa vaihetimme, jotka kaupunkiin tulivat, ja saimme tumppujamme vastaan, jotka me kauniilla väreillä uloskoristimme, milloin kappaleen kankasta, milloin hameen, milloin tröijyn ja niin edespäin, vaikka tämän varovaisesti ja vähitellen tapahtuvan piti; ettei se huomiota herättää mahtaisi.
Me saimme käskyn peräytyä mainittuun Adokiöin kylään, jossa heti laitoimme nuotiotulia talojen pihoille ja rupesimme kiireesti koettamaan itseämme kuivata eli oikeammin sanoen sulattaa. Kylässä löytyi myös runsaasti viiniä ja suolattua sianlihaa, jotka olivat oikein hyvää ja tehokasta lääkettä kylmettyneille puolijäätyneille sotilaille.
Luola oli makuuhuoneemme ja vuoteemme laitoimme kanervapehkoista, joita sitävarten kävimme leikkaamassa. Peittona meillä oli Alanin päällystakki. Muutamassa puron polvessa oli suojaisa syvennys, jonne uskalsimme laittaa pienen nuotion.
Teidän tervetullut kirjeenne tuli tänne eilen k:lo 7 j.pp. Niinpian kun olimme saaneet tietää sen sisällyksen laitoimme kohta niin että niitä tavaroita, joita te olitte pyytäneet, taisimme lähettää teille niin paljo kuin meidän varastomme tällä kertaa salli, ynnä samalla vähäsen muita tavaroita, joidenka arvelimme olevan sopivia teidän tilaanne.
Heti kylään päästyämme hajoitimme muutamia kylmillään olevia huoneita ja kannoimme hirret ja puut kylän lähellä olevalle kankaalle, jossa oli asentopaikkamme. Niistä laitoimme hyviä nuotioita, joiden ympärillä kuivasimme itseämme ja keitimme ehtoollisemme. Sen jälestä menimme telttoihimme, panimme levolle ja vaivuimme unelmien rakkaisiin helmoihin.
Tässä oli jotakin, joka muistutti minua lapsuuteni, aikoja sitte kuluneista päivistä, kun Susie ja minä laitoimme pienen pesämme suuren vahterin alle ja kokosimme kastanja- ja pähkinä-varastojamme, sekä tuumimme yksivakaisesti vastaisesta elämästämme, yhtä viattomina, kuin kaksi oravaa, ja minä hymyilin kyyneleet silmissä.
Mutta salavihkaa viskutteli meille, että laittaisimme yhden niistä Sannanurmen veräjälle keppien varassa seisomaan siksi kun me täältä palaamme. Me tiesimme ennestään, että isäntä on muutamanlainen koiransilmä, mutta emme tienneet sitä mikä sillä nyt oli mielessä. Me teimme työtä käskettyä ja laitoimme kun laitoimmekin suuren jäniksen kamuran puoleksi syrjittäin istua tököttämään keskelle tietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät