United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Antti tarttui hänen käteensä, se vapisi alussa, mutta kohta oli se levollisna Antin kädessä eikä vastannut sen puristuksia. Antti katsoi lemmittyänsä silmiin, kunnes niissä kiilsi kyynel; silloin veti tyttö pois kätensä ja kääntyi toisaalle. Leikillisellä puheella jätti hän Antin hyvästi, ja tämä läksi verkalleen pois.
Javanin käskeväinen ja halveksivainen ääni hämmästytti kaikkia, ja he rupesivat arvelemaan että jotakin erityistä piileksi sen alla. Klaudia ja Naomi pelkäsivät, mitä piti seuraaman, mutta Theophilo pysyi levollisna. "Minä näen", vastasi hän, "sinulla olevan muita syitä kysymykseesi kuin paljaan uteliaisuuden saada tietää mihin menimme.
Ja ajattele mikä hävityksen kauhistus, mikä murhaaminen! Levollisna kyllä näkee sotamies kaatuvan viereisen toverinsa tanterella, vaan virtaa alas uipi porvarien, lasten, impien ruumiita sulle vastaan, niin että sinä seisot kauhun hyyssä, etkä enää tiedä, kenen asiaa puolustat, kun ne ikimenevät, joittenka vapauden puolesta sinä aseisiin tartut.
Luulin että se oli lentänyt matkoihinsa ja kuljeskelin kolmen tunnin aikaa sitä tapaamassa. Kun tulen kotia, istuu se taas ihan levollisna katolla. Jos ihminen olisi taika-uskoinen, niin voisi kyllä pelästyä tämmöisestä! No niin! voisi melkein uskoa että vuoren "onnelliset neidot" tekevät minulle koiran kuria.
Voin levollisna jo kuolla, ei jää vihan muistoa jälkehein, ei meren tuolla puolla mua kukaan muistele kyynelein. Ja sieluni rauhaan halaa, nyt saanen, Herra, ma armos sen! Yhä tähteni yössä palaa: sun lupaukses vakainen. Kolme odotuksen yötä näännyin, Herra, edessäs, toivoin armos viime työtä, varroin lähtökäskyäs.
Toimetonna ja levollisna, hiljaa käsiään nykertäen, hiljaa nyykyttäen päätään siihen suuntaan, minne morsian ja sulhanen olivat ajaneet, seisoi haaveksiva vouti maantiellä.
Teidän tässä levollisna, rauhallisna kuhnaillessanne seuraan häntä! Seitsemästoista Kohtaus. EDELLISET pait KERTTU ja NYYRI. SORRI. Kah. miss' on Kerttu? KITKA. Hänkin paennut! SORRI. Ja meidän kaikkein näkemättä! KAIKKI. Kummaa! LALLI. Haa! Vaimo! vaimo! Lemmon helmalapsi! Täss' on taas suuri petos tapahtunut, Mut moisen pilkan kostan kovasti!
Haa kovarintaista kuin minua Ei kuule eikä anna vastausta, Vaikk' oli äänensä niin rakas mulle! Täss' äsken levollisna lepäsi Hän, niinkuin luonto lepää tyvennä Ja rauhallisna kevät-aamusilla. Kuink' usein olen häntä katsellut Täss' ilosilmin! Saanko milloinkaan Nyt enää nähdä häntä? Saanko? Ah! En koskaan! Ilmar parka!
Saituri, joka koko elämä-ikänsä on pyytänyt rikastua muitten vahingolla, ja jonka koko tehtävänä ainoastaan on ollut tavarain haaliminen kaikilla mahdollisilla keinoilla, panee illalla varsin levollisna maata vuoteellensa kiittäen Jumalaa, että hän ei ole niin rahan-ahne kuin hänen köyhä naapurinsa, joka on pankkosetelin väärentänyt.
Siinä oli Musta-Läsi ja Valko-Läsi, siinä oli Vlak, Viktoria ja Ejegod. Jumala tiesi mitä ne hänestä ajattelivatkaan, joka istui siinä niin levollisna? Tuskin tahtoivat häntä kiertääkään. Musta-Läsi nuuski ohitse mennessään, Viktoria heilutti häntäänsä niin että se melkein sattui Ellenin silmiin, Ejegod pelästyi, hyppäsi sivulle ja Vlakin selkään, sekä saattoi koko karjan suurimpaan hämmästykseen.