United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän näki kauniin huivin heiluvan rinnoillaan, tunsi tukkansa leiskavan takana, ja niin oli kuin se siellä olisi juuri sillä lailla leiskanut kuin hänelle parhaiten sopi. Eikä hän nyt ehkä olisi pakoonkaan juossut, jos olisi kuullut soitettavan. Mutta salaisuuksista tuli puhe vasta myöhemmällä: Tiedätkö sinä, Elli, mitä rakkaus on? En, mitä se on? Etkö todellakaan tiedä?

Kun maat ja mantereet olivat valkean vaippansa saaneet, kun jo hartaasti odottelimme "äksaamelia" ja sitä seuraavaa joulua, sanoin Esterille, kuullessamme kouluun soitettavan ja lapsijoukon meluten juoksevan sisälle kouluhuoneesen: Kohta tämä koulu loppuu taas. Niinhän se loppuu, hän vastasi. Täällä on ollut niin hauskaa, sanoin. On kyllä. Minun tulee niin ikäväni. Mitä?

Minä, ehkä kyllä maita matkustanut, en kuitenkaan ole' puuttunut kussakaan kuulemaan runolaulun myötä kannelta soitettavan; kukaties Lönnrot taikka Kastrenkin olisivat sitä saaneet kuullaksensa ja jotakin siitä taitaisivat sanoa'. Venäen Karjalassa ei kannelta missään pidetä, mutta Ilomantsin, Suojärven ja Suistamon pitäjissä olen niitä tavannut.

Vaikea oli uskoa, että semmoinen , joka oli niin pitkä minulle, voi kenellekään muulle olla lyhyt. Tämä miete pani minut itsekseni kuvailemaan pitoja, joissa ihmiset tanssivat pois tuntinsa, siksi kuin sekin muuttui unelmaksi ja minä kuulin samaa nuottia lakkaamatta soitettavan ja näin Doran lakkaamatta tanssivan samaa tanssia, minua vähintäkään huomaamatta.

Minulta se ei joutaisi kirjoittajankaan käsiin, eikä täällä olekkaan ketään ainoata, joka sitä taitaisikaan kirjoittaa'. Papit eivät kehtaa'. Täällä maisin kanteletta ei enään soiteta'. Olen sitä kyllä Ilomantsin puolella kuullut soreastikin soitettavan.

Niin, sitä hän on... Suomalaiset kansanlaulut ovat niin ihmeteltävän kauniit. Vaikken ymmärräkään sanoja, mutta sävel on niin surullinen ja liikuttava. Tahtoisin niin kernaasti kuulla kerran kannelta soitettavan sinähän osaat, Naimi sinun pitäisi kerran tulla tänne kanteleinesi. Hän tahtoi sanoa kaikille jotain ystävällistä ja miellyttävää.

Soisin päivät soitettavan. Soisin päivät soitettavan, Illat tehtävän iloa; Soitteleisin mieki kurja, Itseki ilotteleisin, Vaan ei soita suuni kurjan, Eikä ääneni ilotse. Miks' ei soita suuni kurjan, Eikä ääneni ilotse? Siks' ei soita suuni kurjan, Siks' ei ääneni ilotse, Kun olen vaimalan valama, Kurjalan kuvaelema; En oo laulajan lajia, Enkä tietäjän terästä.

"Sinun pitää", lausui Meyer kerrankin oppilaalleen, "sinun pitää oppia oikein hyvin viulua soittamaan, sillä sen rinnalla ovat muut soittimet roskaa; mutta varjele Herra ihmistä kuulemasta sitä huonosti soitettavan! Huono soittaja on ilkeä ihminen, sillä kuta puhtaammat tunteet sinulla on, sitä puhtaammin soitat. Viululla yksin voi luoda ja tietysti hyvä luo hyvää, paha pahaa".

Soisin Suomeni hyväksi, Karjalani kaunihiksi; päivät soisin soitettavan, illat tehtävän iloa, näillä mailla mantereilla, Suomen suurilla tiloilla. Anna luoja, suo Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme, suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa. Kanteletar. Laula, laula veitoseni

Sunnuntaina vei hän minut kirkkoon, sanoi minua »pikku apulaisekseen», ja kun papinkelloja soitettiin, sanoi hän niitä soitettavan minullekin. Sakastissa näytteli hän minulle sitten kirkon kalleudet ja lupasi minun mennä papin penkkiin istumaan, joka oli kuorissa muista penkeistä erillään. Siitä minä katselin kirkkoa ja ihmisiä.