United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hellyttäköön kaikkivaltias Jumala sydämenne, ankara herra", huokasi tämä hengen mies. "Puhu, vai eikö kielesi osaakaan muuta kun sähistä?" ärjyi vihastunut. "Sano, onko äitisikin se?" Hänen näitä viimeisiä sanoja sanoessa vapisi toki hänenkin äänensä. "Oi Jumalani!" puhkesi tyttö sanomaan: "olen sekä isätön että äiditön. Veljenikin varmaan on jo kuollut.
Mutta tultuaan Veräjätuvalle syleili hän äitiänsä sanoen: "Enhän minä ole äiditön lapsi, joka kaitsee karjaa! sanokaa äiti, enhän ole?"
Mutta kuinka hänen toverinsa ja ystävänsä vasta olisivatkaan mahtaneet nauraa hänelle, jos he olisivat tienneet, että hän oli täällä todenteolla rakastunut! Ja rakastunut keneen? Turhaan, tuiki vähäpätöiseen tyttölapseen, piikaan pikkaraiseen, joka ei ollut edes talon oma tytär, vaan isätön, äiditön, mieronkiertolainen.
Päivät menivät, viikot joutuivat, vuodet kuluivat, koulunkäynti loppui, ja Mikki oli sorea nuorukainen, mutta kraataritädin luona kulki hän yhä vain. Mikki oli äiditön lapsi, mutta hänen rakastavainen sydämmensä kaipaili äidin hellimistä, ja täti häntä helli niinkuin äiti, sillä hän oli ollut Mikin äitivainajan paras ystävä.
Hän ei salannut Esterin vikoja; mutta hän selitti, kuinka hän, joka oli nuorin, äiditön ja hemmottelemalla pilattu lapsi, oli kasvatettu syntymäseutunsa rikkaimmassa kodissa; hän puhui hänen isänsä heikkoudesta, järkähtämättömästä kovuudesta, jota tyttö pelkäsi enemmän kuin kuolemaa; hän ei unohtanut huomauttaa hänen harvinaisista sekä ymmärryksen että sydämen ominaisuuksistaan ja hän lopetti puheensa rukouksella, että hänen äitinsä ottaisi tämän nuoren, onnettoman ja vainotun tytön suojelukseensa siksi, kunnes isän anteeksianto oli tavalla tai toisella saatu hankituksi.
Silloin armahdin minä kakaraa, joka oli ainoastaan kymmenen vuotias ja otin hänen tänne; sillä hän oli sekä isätön että äiditön ja yksin koko maailmassa, ilman sukulaista. Se oli teiltä jalosti. Oh, sen Jumala tuomitkoon, sanoi rouva hurskaalla luottamuksella; mutta niin paljon minä tiedän, että hän on saanut täällä sekä sivistystä että ihmistapoja. Sitä en minä epäile.
Andrei. Sinun pyynnöstäsi. Voi, voi, kuinka elämäni jylhä on, Kylmä, kolkko ompi tieni, lohduton. Olenhan ma halpa orja, mitätön. Yksinäinen orpo raukka, äiditön. Armahainen lempi yksin saapi vaan Sydämeni katkeruutta lauhtumaan. Audotja. Se on hän! Se on hän! Taivaan Jumala! Minä tunnen tämän säveleen! Mistä olet sinä tuon laulun oppinut? Andrei. Se on ainoa, mitä olen oppinut äidiltäni.
"Arpi on ollut hänellä aina siitä saakka, niinkuin näet", lausui Steerforth; "ja hän saa pitää sen hautaansa asti, jos hän koskaan saa lepoa missään haudassa vaikka minä tuskin luulen, että hän koskaan saa missään paikassa lepoa. Hän oli jonkun isäni serkun äiditön lapsi. Hänen isänsä kuoli jonakin päivänä.
Ja katkonaisin, kiihkein lausein kertoi Lauri, että sen nimi oli Hedda, että se oli isätön ja äiditön tyttö, että he olivat yhdessä kasvaneet, että hän oli rakastanut häntä pienestä pojasta ... he olivat käyneet yhdessä rippikoulun samana vuonna, viime vuonna Salaa alttarin edessä hän oli sen itselleen luvannut ja sitten myös Heddalle viime jouluna kuutamossa hiihtäessä tästä juuri kulki silloin latu ja tällä tiellä minä suutelin häntä ja suutelin myös kerran, kun hän oli tullut kamariini ja minä tahdon sanani pitää, vaikkei Hedda sitä vaatinutkaan, Hän on yhtä hyvä ja hieno ja jalo kuin mikä herrastyttö tahansa, vaikka hänellä onkin karkeat kädet ja vaikkei hän taidakaan ruotsia eikä ole niin sivistynyt mutta juuri sen vuoksi minä häntä rakastankin ja että hänellä on suomalainen nimi, mutta minä löydän hänet, minä etsin hänet vaikka maailman laidasta ja tuon hänet tänne, ei, tänne en minä häntä tuo halveksittavaksi ja pilkattavaksi minä vien hänet jonnekin, rakennan majan hänelle en huoli heidän rahoistaan, murran omin voimin itselleni tien rupean vaikka rengiksi Otolle tai kalamieheksi sedälle kyllä me minä tahdon näyttää...
"Niin, niin, niinhän se onkin," arveli tyttö otsaansa pyyhkäisten; "mutta minusta tuntui Tarkin laulussa: 'Hän orponen metsän paimenna, niinkuin jotakin olisi löyhytellyt ympärilläni, kuin jos joku elävä olento olisi lähestynyt minua ja kuiskannut, sinäpä se äiditön oletkin joka tapaat Ahdin mutta älä seuraa hänen viekoittelevia säveleitään."