United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedä, että vietettiin siellä paavin häitä, ja juuri täksi juhlaksi oli manna- ja hunajalastimme tilattu itäisiltä mailta. Sentähden olimmekin hyvin tervetultuja vieraita, paavi itse ja morsiamensa kiitit meitä sydämellisesti ja käskit meitä kaikella muotoa vaan pysäymään häihinsä. Otimmepa käskyn hyväksi ja hummasimmepa nytkin aika tavalla, kunnes viimein taasen tuli meille aika purjehtia pois.
Sa, joka suuren luonnon ihanuutta Tuoll' suloäänell' innokkaasti kiitit! Ihannetieteen laakereita niitit Sa puheellasi, jonka armautta Ma kevätilloin kuulin, nuoruutta Kun luonto heijasti; sa yhteen liitit Sen kanssa sielus nuoruuden ja siitit Minussa hengen elantoa uutta. Kun kevään tuoksut haimaa lehtipuista Ja veden pinnall' iltarusko hohtaa, Sa joskus kanssapuhujatas muista!
"Nii," sanoi toinen vaimo, "heä olj aika lastissa, ihan niinku täpötäys säkki." "Nii, ja vielähä sie niitä toisii kiitit niin kauniisti, mitäs sie heille sanot? Hyö niin nakrettii, jott' ei tahtonut loppuu tulla." "Mie heille sanon, jotta suur kiitosta, paljo kiitoksii teille, miehet; kost' Jumala. Ni hyö miulta kysy tää, jotta mistä sie kiität?
Ja kaikkein vähimmin ajattelin minä itseäni, sillä maamme oli minulla kaikki kaikessa, mutta sinä minua pidit voimissani ajan verisellä merellä. Yksi ainoa katseesi, yksi kädenpuristus antoi voimaa koko päivän vaivoihin, ja kun sinä kiitit minua siitä, mitä tein, silloin tunsin itseni kyllin väkeväksi taistelemaan koko maailman mahtia vastaan.
Ylistitkö? TUIRO. Kiitin, kiitin. ILLI. Kiitit siitäkö välitän! TUIRO. Pohjolan ihana noita! Valitsehan meistä toinen, Kenen ottaisit omaksi. ILLI. Vapaill' on valintavalta. Mutta orjan on osinko' Armo antajan kädestä. Enkä, jos vapaa olisin, Riitamiehelle menisi. Keveä sovussa kuorma, Kun on kaksi kantajata. Raskas riidassa elämä Keveänkin kuorman alla. KOTRO. Siin' oletkin oikeassa.
No, ja sinä olit heti valmis uskomaan tuota viekastelijaa, valmis unohtamaan kärsimäsi vääryyden ja pettämään vanhan isäsi hänen selkänsä takana? Sinä niiasit ja kiitit kaikkein nöyrimmästi? En, minä vastasin niinkuin isäni tyttären sopi vastata. Minä hylkäsin hänen tarjouksensa. Hyvä.
Tääll' ehkä lasna hylly-poskillas Sä kulta, kiitit joulua lahjoistas, Ja taaton kuivaa kättä peitti muiskutelmas. Tääll', impi, tunnen henkes liehuvan Rikasna, järjestellen kotosalla: Se äidillisnä ohjailee sua ainian, Levitti pöydälles tuon liinan puhtahan Ja kruusas hiekankin sun jalkais alla. Oi armas, kelle onnen suot? Sä kodin taivahaksi luot. Ah! värisen sulo-hurmoksissa!
Tää vain ol' alkumyönti. ALCIBIADES. Rummut käymään! Ateenaa vastaan nyt! Hyvästi, Timon! Jos käy, kuin toivon, vielä tavataan. TIMON. Jos käy, kuin suon, en näe sua enää. ALCIBIADES. En koskaan sulle pahaa tehnyt. TIMON. Teitpä: Mua kiitit. ALCIBIADES. Pahaksiko sitä sanot? TIMON. Se nähdään joka päivä. Mene matkaan, Ja mukaas ota narttusi. ALCIBIADES. No, mennään! Me häntä häiritsemme.
Hänelle ei ollut siis mitään tapahtunut. Ei sitä eikä tätä. Kalvaava todellisuus oli siis ainoastaan uni, ajattelin minä. Ketä? Ketä ? Niin; ketä kiitit ja ylistit? Minähän makasin ja uneksin, kuulithan Kiitit ja ylistit jotakin, johon et itse usko? Minulle kuitenkin tuli mieleen sellaista. Minähän olin unessa. Sinun ei olisi pitänyt tehdä minusta epäilijää.
Tarkoitinpa häntä, jolta sinä rahat sait. MAUNO. Taidanpa toimittaa itselleni rahaa kunniallisella tavalla. MARKUS. En myöskään tarkoita, että sinä varastit tahi ryöväsit tältä pimeyden suuriruhtinalta, vaan että pyysit häneltä koreasti, sait ja kiitit raappaisten jalallas. Mutta missä ollee nyt se pieni, hento sieluparkas? MAUNO. Ei siellä missä sinun, ei seurassa vintiön sielun.