United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä olit rannassa meitä vastaanottamassa, heilutit meille liinallasi ja huusit hellällä äänelläsi meitä päivälliselle. Olit avopäin, aurinko valaisi kasvojasi ja vaaleanpunaista pukuasi. Olit silloin kuin taivaallisesti kirkastettu ja se kuva painui siitä hetkestä unhottumattomasti mieleeni».
Se oli kirkasta onnea, autereisen väräjävää! Hän kyynelsilmin riensi eteiseen. Siellä ovensuussa seisoi luminen vanhus, satavuotias, jolle Jurtikka ärisi irvillä hampain ja harja pystyssä. Esteri syöksyi ukolle syliksi, joka sanoi: »Varohan toki pukuasi!»
Kas niin. Siis päätetty. Minä vakuutan sinulle, minun olisi mahdotonta tehdä työtä yhdessä hänen kanssaan; minä suoraan sanoen tulen ruumiillisesti kipeäksi semmoisten ihmisten läheisyydessä. Ja minulla on niin paljon tekemistä. Sinun pukuasi tahdon myöskin pitää mielessä. Ja jotakin ripustettavaksi kultapaperissa joulupuuhun lienee minulla myöskin varalla. Se ei ole niin. Se on mahdotonta.
LIINA. Kiitos vaan, ei tarvitse. Nyt ei ole enää aikaa lukemiseen, sinunkin pitää miettiä pukuasi. Tule nyt. LIISA. Minulla on vaan eräs lapsenmurha lukematta, jahka sen lopetan, niin sitte tulen. OORTTA. Ei semmoiseen nyt enää ole aikaa. Tule nyt vaan, niin puen sinunkin.
Kun tulen makuukammioomme, olet sinä jo mennyt levolle ja nukut seinään päin. Tänään oli hääpäivämme. Muistatko, millainen se oli viisi vuotta sitten? Minä ainakin sen muistan. Se on ollut mielessäni koko päivän, siitä saakka kun tänään heräsin. Aamusta alkaen oli meillä molemmilla silloin alituista puuhaa, kullakin tahollamme. Sinun piti laittaa pukuasi, minun olla huoneita koristelemassa.
Niillen, jotka moittivat sinua, sano, ettet taida olla vanhempatasi parempi, vaan vanhempasi on aika, joka synnytti sinun, ja itse olet sen ajan lapsi. Köyhältä vanhemmalta ei ole lapsen paljo perittävää; ellös sentähden köyhyyttäsi ja talonpoikaista pukuasi ujostelko!