Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kuinka vanha sinä olet?" "Viisitoista vuotta." "Ovatko vanhempasi kuolleet?" "Ei, minun isäni elää." "Mitä hän toimittaa?" "Hän hän ei toimita mitään. Hän ryyppää mitä minä ansaitsen ja pieksee minua, kun hän on päissänsä." "Kuka sinulle on opettanut laulun, jota laulat?" "Sen olen itse oppinut." "Anna minun kuulla sitä." Hän loi ales silmänsä ja pudisteli punastuen päätänsä. "Etkö tahdo?"
"Vai niin", puhkesi hän tuimasti lausumaan. "Vai niin, että sinä turhan päiten aiot toimittaa kunnialliset vanhempasi vanhoina päivinään mieron tielle. Ett'es jo häpeä! Minä annan nimismiehen jo ihan ensi käräjissä sakottaa sinua Mandan kanssa yhdessä asumisesta ja elämisestä. Ja sitte et enää saa itsellesi kunniallista vaimoa, vaikka maan alta etsisit. Se on varma se."
Miksi eivät vanhempasi antaneet sinun oppia SUSANNA. He hemmoittelivat minua kovin eivät osanneet aavistaakaan, että milloinkaan tarvitsisin työlläni henkeäni elättää, niinkuin nyt. ILLI. Työnteko on välttämätöin kaikille. Jo lapsuudesta pitäisi joka ihmisen oppia työtä tekemään.
Teidän kaupungissanne saattavat nimittäin vanhemmat, jotka eivät tahdo nähdä vaivaa lapsistaan, huoleti heittää heidät kadulle, jolloin niitä lapsia sanotaan alumneiksi. Sinäkin, herra, saattaisit olla tällainen alumni. Mutta jos vanhempasi eläisivät meidän oppimme mukaan niin olisi sellainen menettely heille aivan mahdoton.
Yhden tiedän, joka minua miellyttää, yhden, jonka kasvoja katsellessani tunnen itseni onnelliseksi; yhden, jonka pidän kauniina... Tahdotko nähdä hänen kuvansa?" Hän saatti kornetin lähteelle, jonka kuvastimessa tämä mielihyvällä näki ahvettuneet, ilosta säteilevät kasvonsa. "Mutta sinun vanhempasi suosivat Genserik'iä", sanoi kornetti. "Mutta minä suosin sinua", vastasi Hermina.
Näethän siis, armas lapseni, ett'eivät vanhempasi yksin lepää meressä, ja että paitsi sinua on monta onnetonta maailmassa." Liddylle oli vaimon yksinkertainen kertomus todellakin lohdutukseksi. Jokainen onnettomuus on helpompi kantaa, kun tietää saman kovan onnen muitakin kohdanneen.
"Mitäpäs minä pelkäisin? olenhan jo niin monta kyytiä vienyt." "Oletko talon lapsia?" "Kasvatti minä vaan olen." "Ovatko vanhempasi kuolleet?" "Isä on elossa vielä; sydänmaalla tervaa polttaa." "Entäs äitisi?" "
Hän tarkasteli tyttöä, jonka raakamainen kauneus häntä ei miellyttänyt eikä myöskään heleä puku soveltunut hänen kirkkaille silmilleen. "Missä ovat vanhempasi?" alotti kuningas, huolimatta tiedustella tytön omaa nimeä tai elämanvaiheita. "Isäni on kroatilaisten päällikkö; äiti kuoli aikaisin", vastasi tyttö, jonka tummat silmät eivät kestäneet kuninkaan kirkasta katsetta.
Ja kuuleppa, Rietrikki, et saa tappelu-tannerta jättää, ennenkuin olen enemmän ehtinyt kanssasi puhella. Ymmärrätkös sitä? Vanhempasi tahdon myös nähdä. Ja nyt, Jumalan nimeen! hyvästi!"
»Mene veikkonen sinne omaistaloosi voin valmistusta oppimaan, onhan se kaikessa tapauksessa eduksi» kirjoitti Iida. »Jos sitten näkisit tarvitsevasi enempi oppia, niin eihän entinen ole esteenä. Jos taas tässä olisi tarpeeksi, niin sen parempi. Tämän mukavampaa tilaisuutta ei ole milloinkaan, ja tähän varmaan suostuvat vanhempasi, joiden tahtoa vasten lähteminen olisikin paha.»
Päivän Sana
Muut Etsivät