United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tekisittenkö te, herra Bintrey ja Yrjö Vendale, joitakuita esteitä jos teitä nimitettäisiin testamenttini suorittajiksi, tahi voittenko heti vastata siihen suostumalla?" "Minä suostun puolestani," sanoi Vendale mielukkaasti. "Minä myös," sanoi herra Bintrey ei varsin niin mielukkaasti. "Kiitän teitä molempia, sydämmestäni.
Ystävällinen kirje Obenreizeriltä kutsui näet häntä uudenvuoden-päivänä pieniin päivällispitoihin Soho-Sqvareen. "Tulemme olemaan ainoastaan neljä henkeä" kuuluivat sanat kirjeessä. "Tulemme olemaan ainoastaan kaksi ennen illan loppua" päätti Vendale.
Ettehän ainakaan ole puhuneet tästä asiasta mitään veljeni tyttärelle?" "Olen! Minä olen avannut koko sydämeni hänelle, ja on syytä toivoa." "Kuinka?" keskeytti häntä Obenreizer; "te olette kosineet veljeni tytärtä, kysymättä siihen ensiksi minulta lupaa." Hän löi nyrkkinsä pöytään, ja hukkasi ensi kerran siitä asti, kun Vendale oli tullut häntä tuntemaan, kokonaan aivonsa avaimet.
Seuraavana päivänä edeltä puolenpäivää läksi Wilding yksinään ulos ilmoitettuansa kotona, että, jos herrat Vendale eli Bintrey kävisivät häntä kyselemässä, niille sanottaisiin että hän oli mennyt Löytölasten-huoneesen: Vasten kaikkia, mitä kauppa-kumppalinsa oli hänelle puhunut, vasten myös mitä hänelle oli muistuttanut laki-asiain neuvon-antajansa, joka oli ollut samasta ajatuksesta kuin edellinenkin, pysyi Wilding järkähtämättömänä päätöksessään.
Obenreizerin huone oli ihan vieressä ja hän ei viipynyt kuin silmänräpäyksen. Palattuansa kynttilällä, heittäysi hän polvilleen kamiinin eteen ja sytytti sen; mutta hänen siihen tarkoitukseen puhaltaessaan tulta hiileen havaitsi Vendale, katsahdessaan alas, hänen huulensa olevan vaaleat ja vapisevan jostaan mielenliikutuksesta.
Vendale oli myös havainnut että se tapa, jolla Marguerite poisti tuota ainetta, jota Obenreizer jo kaksi kertaa oli alkanut, osoitti jotaan harmia holhojaa vastaan, jota harmia hän nähtävästi koitti hillitä ikäänkuin olisi Margueriten mieli tehnyt häntä nuhdella, jos vaan uskaltaisi.
Minulla on kirjeitä kirjoitettavina, enkä tahdo kuulla sanaakaan enään." Jätettyänsä hyvästi ja vakuutettuna siitä, että oli voittanut jalo-mielisen, vanhan notarin suosiota, sai Obenreizer aikaa miettiä mitä jo oli pannut muistoonsa, että, näet, maitre Voigt'illa ennen muinoin oli ollut neuvon-kysyjä nimeltä Vendale.
Ottakaa esimerkiksi joku, jota tunnette ja pidätte rakkaana, ottakaa kuka tahansa." "Se on pian tehty, rehellinen ystäväni," sanoi Wilding, "otanpa teidän." "Sitä en tahtonut enkä odottanut," vastasi Vendale nauraen; "vaan olkoon menneeksi, ottakaa minä. Ajatelkaapa hetken.
"Sen luulen tekeväni" vastasi neiti vähän hämmästyneenä ja ujosti nousten tuoliltaan "eikö se ole herra Vendale?" "Niin muka luulisin;" sanoi Obenreizer kuivasti. "Herra Vendale! Rouva Dor!"
Kaikissa sattumaisimmissakin tiloissa oli herra Obenreizer viattomimmalla tavalla aina hänelle vastukseksi. Mutta vanhan vuoden viimeisenä päivänä tuli taas odottamaton tilaisuus viettää iltaa Margueriten seurassa ja tätä tilaisuutta päätti Vendale uudestaan käyttää puhuakseen hänen kanssa kahden kesken.