United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos ei mennyt ois hän, Niin murskaks hänet löisin. Kumma puhe! Nyt mitä teen? Kun oikein oudot mietteet Tulevat mielehen, niin paras niist' On hyvän veikon kanssa keskustella. Toinen kohtaus. Siin' alku oli, liekö myöskin loppu? Kolmas kohtaus. Oh! neiti Sigrid! Kah kuin kalvas on hän.
Päivin muistot kalvaa, mut öin on mieli sees, vaikkei käteen liity käsi hellä, lämmin, päivin sydän riutuu, toivo, turhuutees, öin se yläpuollas sykkii ylpeämmin. Katkeruus se muinoin mun viilsi mielehen, kun ma muiden onnen näin takaa kukkatarhain, kunnes toinen tunto jo täytti sydämen: "onni sull' on toinen, onni sulle parhain!"
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa Ja laivan touvissa tuuli soi, Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn. Ja myrsky säistäen mellakoi. Tuo myrsky poistavi mustat pilvet, Ja taivon sintävän seijastaa, Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy Ja meri rantoja heijastaa. On muiden mielehen luonto tyyni, Ja leivon laulu ja illansuu, Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa, Kas silloin nuortuu ja norjistuu.
Ma tiedän: kun talvi haihtuu, Ja lintuset palajaa, Sen neulaset kukkiin vaihtuu, Valovaattehen honka saa. Lasi käteen nyt! Yli harjan Jo kuohuvi vaahto sen, Lasi käteen nyt! Mehu marjan Tuo muistoja mielehen, Ja sieltä me lahjaksi tuomme, Mitä mieli on löytänyt, Näin täydestä rinnasta juomme Ikämiehen muistoa nyt. Hälläpyörä kevätluk. 1871.
Aika iäisellä matkallaan pysähtynyt tääll' on kulussaan mit' on täällä elää, mitä kuolla? Ammoin kuollehitten unelmat syönten keväimessä kukkivat, niinkuin kukat ruusutarhan tuolla. Vanhat säkeet soivat mielehen, surukin saa onnen hohtehen tuoksunkylläisenä kesäyönä. Arnon aallot ovat nukkuneet, hiljallensa unhoon virtaa veet, meren helmaan hopeisena vyönä.
»Tuo meille on mielehen!» joikuivat nuo joutsenet auringon kullan, »tuo varmaan on temppeli Vapauden, sen laatinut lapsi on mullan, se että ois merkkinä meillekin, mihin päätyä pilvien tieltä, kun Rakkaus korkein koskettaa polon pyydettä, miettijän mieltä.»
Hän tuskin itse tiesi kysyvänsä, kuin monta tullut oli edellänsä ja monesko hän itse oli mies mut vastauksen kuulevansa ties... Kuin rauta vihlaisi se mielehen ja kirveli ja poltti: viimeinen! HYV
Mut kahlein kiinni kotiin jäin, oi, haavat polttaa sydäntäin! Mua ahdistaa ja vaivaa nuo, kun nyt sun jätän, Ayrin vuo! Hyvästi, Coilan vuorimaat ja laaksot, kankaat, viidat, haat, miss' suru viipyy, saattaen taas lemmen muistot mielehen. Sees olkoon, ystävä, sun ties! Myös sulle rauhaa, vihamies! Oi, kyynelveet ei hoivaa suo: Hyvästi, armas Ayrin vuo! Pois Intiaan tule, Meeri!
Ja määräti mun mielehen' Tul' lauseet armaimmat; Mutt' aika tuntui tauvonneen, Vaikk' kiiti rattahat. Jo riensin pikku kammioon, Lens' äiti vastahan' Huul' huulta vasten ... vaiti oon, Kuin marja varressaan. Agnes. Virran reunall' Agnes nuori Hurstiansa huhtoo, huhtoo; Valkoliinaa, hurmehista Virta vuolas tempoo, ruhtoo. Oi laupias Isä, armahda!
Oi maa, sinä auringon morsian, mitä tuolla sun lintusi laulavat, miks rakkaudesta ne kertovat, ah, mulle, joll' eessä on kuolema vain! Oi, rakkaus tuo sana kohtalokkain Rollan tuli alati mielehen. Mikä mahti hänelle kuiskasi sen, kun kuolema vuotti jo vierellänsä?