United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saisinko käeltä kielen. Kukkua käkesin kälkö, Lintu lauloa lupasin; Saisinko käeltä kielen, Kukkujalta kulkkutorven, Kukkuisin jokaisen kuusen, Joka lehto leikin löisin. Tuolla kukkuisin kovemmin, Kuss' on kurjat kulkemassa, Vaivaiset vaeltamassa, Huolelliset horjumassa, Martahat matelemassa. Mistä tunnen huolellisen? Tuosta tunnen huolellisen: Huolellinen huokoavi, Huoleton huhuelevi.
»Vaikka ois sata mestarii, niin viskoisin», vannoi Manasse synkkänä, viskasi taas härkää ja uhkaili: »Ja jos nyt tulisj tuohon mestarj, niin löisin nyrkillä ja potkaisisin niin jotta tuntuisj!» He nauttivat jo siitä löylytyksestä. Hiku pieksi kepillä tietä ja uhkasi: »Ja mie kun tällä kepillä näin veteleisin selekään, niin ihan makkarat nousisj... Eikö nousis, Manasse?»
Ma Suomen loisin lämpöiseks, Sen hallat karkottaisin, Ja kultakedon kalttaiseks Sen korvet kai'uttaisin. Myös Ruotslaiset laulaisin Pois täältä pauhaamasta, Ja Turkkilaiset ajaisin Ma koko Europasta. Nyt johtaa Pohjoisnapahan Ma Nordensköldin voisin, Ja astronomein kourahan Jo kuun ja tähdet toisin. Ma loisin köyhät rikkaiksi Ja rikkaat rikkaimmiksi Ja naimattomat naineiksi Ja naineet vapahiksi.
Ja laillasi jos yksinäinen oisin, niin arkilumen läpi tien ma loisin aatteiden kukkuloille, usko pois! Pelasta itses! Ma? Jo aika ois! Sa luovu huuhkain viisauden-sadosta: voi vapaus perhon tehdä kaalimadosta! peräytyy askelen. Ma hänet jättäisinkö ? Paikalla; jos pois on helmi, mitä kuoresta? Tuot' ehdottaa voit keltanokalle, mut lakimiehelle ei sovi se!
HOMSANTUU. Herjetkää minua kiusaamasta, te kyykäärmeet; muutoin ei kunnian kukko laula. Heija, veija, voikkoset ja heija veija vennen; Missä on se rakkaus, jok' oli meissä ennen HOMSANTUU. Olisi minulla vain ase, niin kuoliaaksi sinut löisin tuohon paikkaan. TOPPO. Siinä vasta on kiukkupussi. RISTO. Karhun sappi sillä tytöllä on. HOMSANTUU. Karhun sappi ja kynsissä kymmenen viikatetta.
Ja pihojen puissa soittelee yöt päivät tapaan samaan ja muratti seiniä kiertelee ylös harjan huippuhun hamaan. Jos kämmeneni ma yhteen lyön, kuin hautaholvi mun linnani kaikaa. Mull' on syviin uniin ja unhoon aikaa ja riutumukseen ja rauhaan yön. Jos veisin huuleni torvehen tai löisin kilpeen miekkaa, niin ratsut knaappien, huovien heti korskuis ja kuopisi hiekkaa!
Siveesti nyt, jos Teinä oisin, Surisin leskivuoden umpehen; Sill' aikaa silmän' uuteen kultaan loisin. MARTTA. Sit' ilman all' ah! tuskin löytänen, Ken täyttää vois mun ensi miehen' sijaa. Se narri herttainen siin' eksyi vaan, Kun suosi kuljeksintaa liian, Vieraita naisia ja viiniä ulkomaan Ja hiiden kortin heittoansa.
Vaan ihmisrinnan mutalähtehestä Maan arvoisimmat löytyy aartehet. Jos kaivaa voisin, kirkkaiksi ne pestä, Tuhannet loisin maalle loistehet. Ma loisin valot, jotka lämmittäis Ja elonvoimaa paistais maailmaan; Ei Pohjan jäätkään kukkimatta jäis, Ja Pohjan kansa hehkuis loistossaan. Niin, loisin, loisin moinen raukka luoja!
Kyllähän sinä sen tiedät, että minä sun löisin seinään, voisin tappaa kuin kissan. Mutta meillä on ollut hyvät välit ja olkoon nytkin, Matti.» »Noo.» Esa löi Mattia olkapäähän ja kuiskasi: »Matti, sulle sanon, että tänä päivänä kuuluu kamaloita.» »Kuule, Esa, mitä sinä aiot?» kysyi Matti sydämellisellä osanotolla. »Aion, mitä aion, kyllähän sitten kuulet.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Lysti on venon vesillä, purren juosta jolkutella, veet väljät välkytellä; vaan kuitenki, kaikitenki, kun et mieline merisin, niin on maisin matkatkamme, rantaisin ratustelkamme!" Sylkytteli miekkoansa vuoren rautaisen raossa, itse tuon sanoiksi virkki: "Jo minä terällä tällä vaikka vuoret poikki löisin, kalliot kaha jakaisin!"