United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kalle oli tuonut venheen rantaan. Sillaikaa kun hän puki pyhävaatteita päälleen, meni Söderling ja otti purjeet verkkoaitasta ja vei ne venheeseen, pystytti mastot ja kiinnitti vantit, nosti purjeet, sijoitti peräsimen paikoilleen ja istuutui perään odottamaan. Oli tämä yhä vieläkin hänen mielestään niin ja näin, että annetaan pois kaikki, vaikkei siihen ole mitään pakkoa.
Satamassa käyvät laivat levottomiksi. Ne sukeltelevat ja kiskovat ankkuriköyttään, ja mastot notkuvat tuulessa. Hämärissä lähti hiilihuoneen kohdalta vene vesille ja pyrki kohden satamassa olevaa laivaa. Perässä istui laivanisäntä Holt kyyryssä. Hän näytti surkealta siinä istuessaan ja kahden käden hattua pidellessään.
Portsmouth'in toisella puolella oli meri laivojen peitossa, niiden mastot, ikäänkuin poppelimetsä, jolta talvi on lehdet riistänyt, huojuivat tuulessa. Kiireisen käyntinsä ohella ajatteli Felton kaikkia niitä Jaakko I:n ja Kaarlo I:n suosikkia vastaan tehtyjä oikeita ja vääriä syytöksiä, joita hänen mieleensä oli keräytynyt sinä pitkänä aikana, minkä hän oli seurustellut puritaanien kanssa.
Miehet kiipee, vetää, köydet myrskyss' vinkuu, Mastot natisee ja purjeet tuimast' pläikkyy Niinkuin sodassa kiväärein sekapauke. Synkeet pilvet taivaan peittää, kaikkialla Vallitsevi pimeys, mut pimeydess' Välähtelee salavat ja korkuus kaikuu Pauhinasta, joka mailman ääriin kiirii; Elon Herran jyrisevä ääni!
Paalumetsää, joka maanpinnan mukaan milloin nousi ja milloin laski, riitti niin kauas, että kun likimmät paalut olivat korkeat kuin laivan mastot, niin etäisimmät näyttivät paljaalle silmälle vain kirjavilta tyrsos-sauvoilta tai heittokeihäiltä. Tällaista paalujen paljoutta ei kansanjoukkokaan ollut saattanut odottaa.
Muutti meren poika muotoansa, meni sydämensä syövereihin, nosti hyökyaallot ärjymähän, pirstoi purret, mastot maalle heitti; kysyi vanhemmalta veljeltänsä: »Taitanen jo olla taideniekka?» Päätään pudistaen veikko vastas: »Viel' ei riitä, viel' et taideniekka.»
Petrus Valdo ystävänsä Kanssa istuu tässä nyt, Totuudelle elämänsä Uhrata on päättänyt; Kansa luokse Jumalansa Saatettava näät on nyt. Rhône'n virta rantojansa Hurjamielin hiihtelee, Velloo Ahti aaltojansa, Myrsky raivoo, ruhtelee, Pirstoo purret kappaleiksi, Mastot maalle viskelee.
Kaikkialla kuului: "cyklon, cyklon!" Laivalla pantiin kaikki kuntoon tuuliaispään vastaanottamiseksi, luukut pantiin kiinni, märssy- ja praamitangot otettiin alas. Ja nyt se tuli, mustana kuin yö! jymisten ja jylisten. Ilmanpainon edestä kallistui Alert kyljelleen melkein luukkuja myöten; joka silmänräpäys näytti siltä kuin mastot murtuisivat.
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa ja laivan touvissa tuuli soi, kas, silloin kuoroon mä myöskin yhdyn, ja myrsky säistäen mellakoi. Tuo myrsky poistavi mustat pilvet, ja taivon siintävän seijastaa, ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy ja meri rantoja heijastaa. On muiden mielehen luonto tyyni, ja leivon laulu ja illansuu, mä nautin parhain, kun myrsky pauhaa, kas silloin nuortuu ja norjistuu.
Pilli puhaltaa toisen kerran; nyt koko laivanväki kannella kihisee; nuoratikat, mastot ja raakapuut ovat merimiehiä kihinänään; hiljaisesti vaikka kiiruusti purjeet raakapuihin sidotaan; nuorat ja köydet kiinnitetään, ja sitte taas hiljaisuutta. Aivan toisellaisen kuvan tarjoaa Rion ihana lahti, kuin kuu iltayön hiljaisuudessa tenhovalollaan seutua valelee.