Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ukko uunilta puhuupi, Partavaari paukuttaapi: "Kylläpä sinä, siivo muori, Oike'in hyvä olisit Syökäreille syölähille; Kun nyt siitä kuoren poijes, Veisitkin nahan väkisin, Ke'en kesken paistumisen, Siitäpä syökärit rupeais Arvelehen aivoissansa, Että on tähän sisähän Jänes pantu Paltamossa; Siitä mielehen menisi Talonpoikien tavarat; Vastakin repis rekiä, Evähiä etsiskelis.
Nuoria Tuskia Aamuin herään ilakoiden, Vienosuun nyt nään! Illoin uuwun vaikeroiden: Oi, ei tänäänkään! Unetonna synkin huolin Valvon pitkät yöt; Unelmissa, uinuin puolin, Teen mä päivän työt. Ma kuljen varjossa puiden Vait tuskaani kantaen; Taas haaveet uinailuiden Tuli hiipien mielehen. Ken teille, te linnut taivaan, Tuon sanan nyt neuvoikaan?
Viimein mielehen mäjähti,
Ens tahdit mister Hartley lyö, ja kuin nyyhkien kielistä viulujen käy saatot sävelten. Ikimennehet päivät ken mielehen johti? Ne astuvat unhosta tähtiä kohti, ne hiipii, ne marssii, ne karkeloi. Koko elämän kuoro yössä soi. Ja mister Hartley ihmeissään hän katsoo, kuuntelee miehiään. Niin aavistuksia täynnä on yö. Yhä mister Hartley tahtia lyö. Ilon, ikävän vuodet taistoineen hän elää uudelleen.
Lausui näin, oven sulki ja läks. Mut neitosen rinnan valtasi hämmästys, miel' aavistuksihin vaipui. Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka, silmäys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen hälle; kaikki hän unhotti pois sekä vanhan kylkehen juoksi turvaa etsimähän; mut säikähtyneenä hän lausui: »Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mitä tehdä?
Katselevi, kuuntelevi; Niin kuuli kevätkäkösen Laulelevan laksomailla, Kuni muinenki kotona, Elomailla entisillä. Sanan virkkoi, noin nimesi, Itse lausui ja pakisi: »Tuotapa minäki toivoin, Ikävöin ikäni kaiken, Käen kullan kukkumatä, Hopean helähtämätä». Meni mielehen ajatus, Tuli tuo ikuinen tuuma: »Lietkö suotu maa suloinen, Maa ihana arvattuna Asunnoksi armahaksi, Onnelliseksi oloksi.
Jos tuli toinen, jok' ei muka ollut mielehen hälle, ei tämä, vaikk' olis koittanut kuin, sanan alkuhun päässyt, kun nenäll' armon jo hän rypyn häivän hienosen hienon huomas, ja nurpeissaan sai lähteä harmitteleimaan.
"Joka lassa lastatahan, Miessä mielehen tuleepi". Sananlasku sangen selvä, Valmistettu vanhemmilta, Heiltä mielehen otettu. Minä miessä nuorempana Kävin kerran Kokkolassa. Kuulin kummia sanoja, Kuulin siellä Kainulaisen Maani miehiä manaavan, Sanovan Savon sioiksi.
Vienosti vedet välkkyy, on taivas sumuton, ja metsät vehreässä on juhlaverhossaan, ja vakavina vaarat nostaapi rintojaan. Ja uutta ihastusta vaan nousee mielehen, kun venhe viilettääpi välitse niemien, ja joka salmen suulla meit' yhä tervehtää taas uudet rannat, saaret oi, hausk' on retki tää! Me airokkahat, kelvot olkaamme soutajat: pois joukostamme veltot ja turhan-kiskojat!
Mut kurssi ihmisyyden, ihanteen, se ensiks varoen ja verkalleen ja vihdoin huimaavasti nousi, nousi, Ja tämän ensi päivän jälkehen niin usein tuli Hannun mielehen: ei helppo piirtää kehää ympyräksi ja päästä jälleen lähtöpisteeseen. Jos käsi keksitähän häälyväksi ja huomatahan syrjään liukuneen niin paljon vaikeampi sydämen, kun rataa kestää vuosikymmenen.
Päivän Sana
Muut Etsivät