United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut kaunis, vaikkapa toisemmin, oli silmissä hän sotilaan, kuten ennen hempeimmälläänkin, ylistettihin hänt' yhä vaan, jo vaikk' oli ryppyjä siirtäynyt hymykuoppihin pareittain, ja kasvot kaikk' oli mustat nyt, ei silmät ne yksin vain. Sota-onnea seurata mutkaisaa sepä mielehen eukon tän, ja joukkoa suosi hän harmajaa, rakas meille siit' oli hän.
Ma työllä ja innolla aion Sua luonani elättää." "Myös lapsesi kotihin ottaa Ma tahdon ja hoitohon, Mut ennemmin kaikkia itses, Sa lapsonen onneton." "En konsana kerro ma sulle, Ett' armaani olit sa mun, Ja kun sinä kuolet, itkein Vien hautahan kaivatun". Sa olet niinkuin kukka, Niin kuulas, kaunoinen; Kun katson kasvois, murhe Mun hiipii mielehen.
Kun pitkiks taas käy maansopet nää, Ja työstä mä sorrun aivan, Tule mielehen, Norja! ja meillä tää! Niin unhotan kaiken vaivan. TAAS LAINE NOUSEE VIEL
FAUST. En siihen tottunut, en saata Ma lapiolla uurtaa maata. Tuo ahdas toim' ei oo mun mielehen. MEFISTOFELES. Siis noidan täytyy sentään esillen. FAUST. Vaan miksi juur' tuo ämmä rauska? Sä voithan keittää juoman itsekin! MEFISTOFELES. Kas sepä juuri toimi hauska! Ei! ennen tuhat siltaa salvaisin! Ei tiede, taide riitä yksinään, Vaan kärsivyyttä kysytään.
Viinileili virrallansa Riemun tuopi tullessaan, Enkelitkin loistossansa Yltyy kanssa laulamaan. Oi, sä armas, kuule vaan Heidän lempilaulujansa. Leilikullan loistavaisen, Ken sen tuopi huoneesen, Hän on sulhos' armajainen, Isäs' mielt' ei kysellen Viivy syömmes lempiväinen. Leili tuopi kotiin suojan, Onnen, ilon, hyvyyden, Silmät kirkkaat! neitonen! Kätke neuvo mielehen!
Vasta vanhalla ijällä, Neljänkymmenen kohalla Yksin yöllä maatessani, Unetonna ollessani Muistui mielehen minulle Ruveta runon tekohon. Veli Suomesta sulosta, Ylimmästä ystävästä Ja varsin valaistuneesta, Jolle mielehen jolahti Nuorin veljensä nujompi Etelässä Inkerissä, Isännän asunnon luona, Läsnä Pietarin pihoja: Suloiselle Suomellemme, Vanhimmalle veljellemme
Mulle nyt on pieni perhedraama selvinnyt. Kas teiri, sehän emäntäinen on mi vartoo saapumista puolison ja sängyss' itseksensä mouruaa ja pohtii saarnan juonta ankaraa. Nyt käki sehän tietysti on mies hän mistä saapuneekin, herraties, mut maireasti "kukkuu kukkuu". Kas tuo eikö osannutkin peijakas! Tuo vanha juopporatti tietää sen mi parhain vaimolle on mielehen.
HIPPO. Kullervo, minun suvaitse Soiton kielillä sotia, Loitsun hengessä helistä Täynnä ilmat innostusta, Kunnes tenhosa tärinä, Puissa, pilvissä kohisten, Viuhkinalla, vauhkinalla Hurmannut on joukkoasi, Voiton vimmalla rajulla Sitte soittoni soristen Riutukohon miekat soivat. KOTRO. Tuo on mielehen jumalten, Sit' elä häneltä kiellä. KULLERVO. Muuhun et kykene, soita.
Ma kuulen sointuja rinnastain taas pitkien vuosien takaa, otan esille onneni kanteleen, mi jo hyljätyn unta makaa. Ma katselen vanhaa ystävää, ja mielehen muistoja herää, univarjo liittyvi varjohon ja soinnut sointuja kerää. Niin kummalta tuntuvi sielussain kuin juhlis se joulun alla, kuin olisin löytänyt onneni taas, min hukkasin maailmalla.
Ja vaikka he eivät voi käsittää luonnon salaisuutta, tuntevat he sen kuitenkin sydämmessänsä, eikä luonnon salaisuus olekaan muuta, kuin että Jumala on meissä kaikki kaikissa. Satu Olipa kerran sisar ynnä veli, He muutoin kyllä taitavasti eli, Kaks seikkaa heist' ei ollut mielehen: Työnteko, siivo totteleminen.