Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Se oli reippaasti tehty, oikein reippaasti. Sykähtelee ilosta vanha sydämeni... Ja hetken kuluttua, kun olimme tulleet Kaisaniemeen: Se on siis tehty, se on siis suoritettu. Ajattelen, että vastustajatkin jo myöntävät, että se oli niin tehtävä. Tämä on siis se vanha viileä Kaisaniemi, jossa »lauantai-iltojen» jälkeen kevätkäkösen kukuntaa kuuntelimme, kun olimme tarpeeksemme kiistelleet.
Kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi, itku silmähän tulevi, ve'et poskille valuvi, hereämmät herne-aarta, paksummat pavun jyveä: kyynärän ikä kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi, koko ruumis runnahtavi kuultua kevätkäkösen." Viides runo
Elköhön emoton lapsi, Elköhön sinä ikänä, Kuunnelko kevätkäkeä Pohjan puolelta mäkeä Itku silmähän tulevi, Veet poskille valuvi, Heriämmät hernet-aarta, Paksummat pavunjyveä; Kyynärän ikä kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Kuultua kevätkäkösen. Pimiä isoton pirtti. Oli mulla muoto muinen, Oli muoto muien rinnan, Kun mä notkuin nuorempana; Kasvoin heinänkarvallisna.
Elköhön emoton lapsi, Elköhön sinä ikänä Kuunnelko kevätkäkeä Pohjan puolelta mäkeä: Itku silmähän tulevi, Veet poskille valuvi, Heriämmät hernet-aarta, Paksummat pavun jyveä; Kyynärän ikä kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Kuultua kevätkäkösen. Ohoh kullaista kotia! Lämmin paita liinainenki Oman äidin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan tekemä.
Ja Lassi muisti sen paikan Kalevalasta: "Elköhön emo poloinen Kauan kuunnelko käkeä: Kun käki kukahtelevi, Niin syän sykähtelevi, Itku silmähän tulevi, Veet poskille valuvi, Kyynärän ikä kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Koko ruumis runnahtavi Kuultua kevätkäkösen!" Se on hienoa! Se on suurta! sanoi Kalle lyöden molemmilla käsillään otsaansa.
Katselevi, kuuntelevi; Niin kuuli kevätkäkösen Laulelevan laksomailla, Kuni muinenki kotona, Elomailla entisillä. Sanan virkkoi, noin nimesi, Itse lausui ja pakisi: »Tuotapa minäki toivoin, Ikävöin ikäni kaiken, Käen kullan kukkumatä, Hopean helähtämätä». Meni mielehen ajatus, Tuli tuo ikuinen tuuma: »Lietkö suotu maa suloinen, Maa ihana arvattuna Asunnoksi armahaksi, Onnelliseksi oloksi.
Kuinka ihanasti on tässä luonnon ääni käytetty ihmissydämen surun ilmoitukseksi. Tuo kevätkäkösen ääni, jonka valitus meitä niin oudosti liikuttaa metsissämme, vaan jonka syy ja synty näyttää meille olevan tuntematon, se ei osoitakaan käen omaa murhetta, se osoittaa äidin surua, joka on erehtynyt, miettiessään lapsellensa hyvää, määrätessään tyttärensä kohtaloa.
Päivän Sana
Muut Etsivät