United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä ma saatoin sanoa kuin: »tulen»? Sen sanoin, puna poskillain, min vuoksi me anteeks-annon joskus ansaitsemme. Mut nytpä, meitä hiukan ylempänä, vaelsi poikki vuorta joukko, jonka huulilta säkeet Misereren kaikui. Kun huomasivat, ettei ruumihini lävitse paistaa päivä voinut, huuto käheä, pitkä: »Oh!» tuon laulun särki.
Pyhä savu pilveili kattoa kohti ja näkymättömät kuoripojat lauloivat helein äänin kuorikellarissa, jonne erästä kuollutta haudattiin. Silloin kuulin ensi kerran tämän runomitan, jossa säkeet ovat samanlaiset, mutta sittenkin erilaiset. Säkeet hivelivät korvaani. Koetin käyttää samaa runomittaa kielellämme. Koe onnistui erinomaisesti."
Kuitenkin on kenties syytä huomauttaa, että eräässä 7:nnen vuosisadan joonialaisessa vaasimaalauksessa nähdään sotureja, joilla on noin suunnattoman isot ympyräkilvet. Ilmeistä on näin ollen, että säkeet on XIII:een lauluun lainattu VIII:sta. Aisȳē´tēs: ks. Il. II 793, Sel. Alkáthoos, Ankhiseen vävy, siis Aineiaan lanko; esiintyi myös XII laulussa Troian etevimpien sankarien joukossa.
Mutta tällaiset muinaisajan runoutta sisältävät paperiliuskat ovat aina minua erikoisesti miellyttäneet; ja vaikka sävel ikipäiviksi onkin mennyt kadoksiin, niin panen kuitenkin oman arvoni sekä soittavan neidon aistin alttiiksi, ja merkitsen tähän nämä säkeet, niin epätaiteelliset kuin ne ovatkin.
Niinpä jotkut runoilijain säkeet silloin tällöin arkielämän pikkuaherruksissa tuntuvat yht'äkkiä avaavan näköaloja äärettömyyksiin.
Ja nyt, Sosia, anna minulle lamppu!» »Mitä! Et suinkaan aijo sitä sammuttaa?» »En, mutta minun täytyy sen liekin yli lausua muutamia loihtuja. Sillä liekissäkin asuu henki. Istu!» Orja totteli. Kumarruttuaan hetkeksi lampun yli Nydia nousi ja lauloi matalalla äänellä seuraavat säkeet: Loihtu ilman hengelle. Henki, sä lempimä ilman, veen, Mun sanaani taivu nyt salaiseen!
Uus vaiva uudet säkeet vaatii multa ja laulun kahdenkymmenennen tätä ens virttä, joka kirotuista kertoo. Jo vallan valmis olin katsomahan ma kuiluun, allani mun ammottavaan, mi kyynelistä tuskaisista tulvi. Näin kansaa syvänteessä pyöreässä ma käyvän ääneti ja itkein, kuten käy hautasaatot maailmassa meidän.
Siinä tavataan esim. seuraavat säkeet: »Mari sänkynsä levitti, Paljon peittoja paneepi, Sanoopi sanalla tuolla: Riisu vieras vikkelästi, Poes kintahat käsistä, Lakki laske arkulleni, Kengät keskilattialle, Vilu siell' on seisoessa, Painu tänne pakkasesta, Siirry peittojen sisälle.»
Ensi alussa en voinut eroittaa mitä hän lauloi, mutta sitten kuulin aivan selvästi seuraavat säkeet tunnetusta vanhasta laulusta: Tule, tule, ukonpilvi, tule vainenkin Tapa, tapa multa appi-taatto taitenkin Iske, nuoli, iske anoppihin-äitihin Nuoren vaimon minä kyllä tapan itsekin. Eulampia lauloi yhä kovemmin ja kovemmin; erittäinkin kuuluvasti äänsi hän viimeiset sanat.
Vaikka olikin uudessa paikassani ystävällinen vastaanotto, tuntui kumminkin "kylmältä kyläinen koti." Silloisia tunteitani olisivat hyvin sopineet kuvaamaan kantelettaren säkeet: "Ohoh kullaista kotia, Armasta isän eloa! Jos oli leipeä vähemmän, Niin oli unta viljemmältä." tai: "Korea kotoinen leipä, Jos on täynnä tähkäpäitä; Vihavainen vieras leipä, Vaikka voilla voituohon."