United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauhistaa sitä ajatella ... se vihloo sydäntäni ... ja varmaan on teidänkin sydämenne murtuva, armollinen herra, niin päättyi hänen kertomuksensa; mutta teidän poikanne suu oli täynnä herjausta ja pilkkaa pyhää oppiamme vastaan; ei ainoakaan pimeyden hengen villitsemistä filosoofeista ole julennut lausua moisia parjauksia... Vähäinen asia sen rinnalla ja johon panen verrattain vähän painoa oli, että hän uhkasi minut tappaa, jos minun kauttani yhtäkään hiuskarvaa kärvennetään noiden molempien naisten päästä.
1 SALALIITTOLAINEN. Huomaamatta, Kuin postintuoja, kotikaupunkiinne Te saavuitte, mut hän kun palajaa, Niin ilmaa melu vihloo. 2 SALALIITTOLAINEN. Tyhmät narrit Nuo, joiden lapset hän on surmannut. Kuluttavat nyt hänen kunniakseen Katalat kurkkunsa. 3 SALALIITTOLAINEN. Siis paras teille, Ett', ennenkuin hän esiintyy ja kansan Puheillaan voittaa, miekkaa saa hän maistaa; Me apun' ollaan.
Sit' en siedä katsella: Antonias, Egyptin päällyslaiva, Pakenee, kääntäin keulansa, ja kaikki Kuuskymmentä sen jälkeen. Silmää vihloo Se näky. SCARUS. Jumalat ja jumalattaret Ja koko taivaskunta! ENOBARBUS. Mitä riehut? SCARUS. Hukattu maailman on paras pala Sulasta tyhmyydestä: muiskut meiltä On vieneet maat ja vallat. ENOBARBUS. Miltä siellä Taistelu näyttää?
»Mutta ajatelkaapas Annan äitiä», Latun emäntä lausui, »mitä tuskaa hän tuntee nähdessään lapsensa tuolla jäljellä. Kun syrjäisenkin sydän vihloo kuin puukolla, mitä sitten äidin sydän tuntee!» »Niin todellakin, se on tuskaa minkä se tuntee...» »Ehkä Jumala on tämänkin antanut kuritukseksi Annan äidille.
OLIVIA. Oliviako palvella voi muulla Kuin minkä ruhtinaaltani jo kielsin? Cesario, ette pysy sanassanne. VIOLA. Mitä, neiti? HERTTUA. Hurmaava Olivia, OLIVIA. Cesario, ette vastaa? Hyvä prinssi, VIOLA. Ma vaikenen, kun puhuu valtiaani. OLIVIA. Jos on se tuota vanhaa virttä, prinssi, Niin yhtä inhasti se korvaa vihloo Kuin ulvominen soiton mukaan. HERTTUA. Yhäkö julma? OLIVIA. Yhä luja, herra.
Kaikki oli nyt turhaa; Kor oli taas heitetty maailmaan ja paitsi minua ei hänellä ollut muita ystäviä. Todellakin "Jumalan tiet eivät ole meidän tiet". Kor parka! Vielä nytkin vihloo sydäntäni ajatellessani sitä suurta vastoinkäymistä ja syvää murhetta, jonka isäntänsä kuolema hänelle saattoi. Kaksi vaikutus-alaa oli Korilla valittavana.
NIILO. Käykö sinun sääliksi häntä? KALLE. Käy, isä. Minä pidän niin paljon hänestä. Kun hän itkee, vihloo se niin kovasti sydäntäni. Ja kun hän silittää minun päätäni tuntuu minusta aina niinkuin hän olisi sellainen, sellainen äiti, joista kirjoissa saa lukea. Minun mieleni käy niin kummalliseksi, että Selmasta tulisi tuollainen ... tuollainen VI:s KOHTAUS.
Varon, ett' on Timonin kukkarossa syvä talvi; Jos kuinka syvään kätes siihen pistät, Niin vähän löydät. PHILOTUS. Samaa varon minä. TITUS. Mut huomatkaa, mik' outo sattumus: Sun herras velkoo rahaa. HORTENSIUS. Niinpä niin. TITUS. Ja yllään Timonin on antihelmet, Joist' odottelen minä tässä rahaa. HORTENSIUS. Sydäntä vihloo tuo.
KAINULAINEN Siinä hallan huounnasta! HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA Pyhän puun kaatavat! Voi, mitä tekevät! Pyhän lähteen jalkoineen sotkevat! Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin! ILPOTAR Uuden ja paremman pappi antaa! NAISTEN HUUTOJA Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta! Sydäntäni vihloo! PANU Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin!
Mitä tahdot? Nimesi? Vait olet? Sano mies: mik' on sun nimes? Ja siks et mua aavista, mik' olen, Nimeni ilmoittaa mun täytynee kai. AUFIDIUS. Mik' on sun nimes? CORIOLANUS. Pahalta volskilaisten soi se korviin. Ja sinun korvaas vihloo. AUFIDIUS. Mikä nimes? Näkösi tuim' on, käskevä on katsees, Jalolta näytät laivalta, vaikk onkin Varustees pirstaleina. Mikä nimes? CORIOLANUS. Rypistä otsaas!