United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
KARHUNTAPPAJA: Mesikämmen, meidän otso, tuiki tuhmaksi rupesi, kaatoi lehmän kankahalle, toisen rimpehen repeli, päätyi naiset itkemähän, muu väki murajamahan. Astu Väinö, auta Väinö, tempaise terävä keihäs, satanut on uutta lunta, nyt on Metsola metinen. V
Miks ei mua vieneet, Kun veljet ryöstivät? Oi, kurjan kurjaa Tuo loiston tavottelu! Onnenmyyrät Nuo alhaiset, joill' on vain kainot toiveet, Mut elo metinen! Ken tulee? Hyi! PISANIO. Ylimys Roomasta, jok', armo hyvä, Tuo kirjeen herraltanne. JACHIMO. Kalpenette? Arvoisa Leonatus jaksaa hyvin; Lähettää hellät terveisensä. IMOGEN. Kiitos, Ja herttaisesti tervetullut, herra!
Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Kummun ukko kultarinta, Tapion talon isäntä, Metsolan metinen vaimo, metsän ehtoisa emäntä, mies puhas, Tapion poika, mies puhas, punakypärä, Tellervo, Tapion neiti, kanssa muu Tapion kansa! Tule nyt häihin härkösesi, pitkävillasi pitoihin! Nyt on kyllin kystä syöä, kyllin syöä, kyllin juoa, kyllin itsensä piteä, kyllin antoa kylälle."
Hän, joka koko ajan oli keskustelua johtanut, nuorenpuoleinen mies, alkoi: Toistakymmentä vuotta on nyt Panu hallinnut, pitänyt anastamaansa valtaa kuin paras pajari. Uhria uhrauttaa, taikoja teetättää, uhrimenoilla kansaa rasittaa, mutta kansa on kyllääntynyt, eikä lähde apua Panun uhreista eikä taioista. Eivät ole haltijat hänen vallassaan, ei ole Tapio kuulevinaan, eikä mielly metinen Mielikki.
Ehkä en palkita paremmin Maha tässä maailmassa, Toivotan toki hänellen Toiste tuolla Tuonelassa, Herran Taavetin taloissa, Luojan suuren laitumella: Juoskohon joki metinen, Paratiisi pauhatkohon Tällen toimen tohtorillen, Lönnrotillen rumasti, Siitä siististä elosta, Kuulun herran kunniasta, Koska hän alensi aina Ihmisillen itseänsä.
Taon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat, kahet, kolmet korvaskullat, viiet, kuuet vyöllisvitjat: lämmitä kyly metinen, saustuta simainen sauna hienoisilla halkosilla, pienillä pirastehilla! Laai pikkuisen poroa, lipeäistä liuvahuta, millä päätäni pesisin, varruttani valkoaisin sykysyisistä sysistä, taonnoista talvisista!"
Mielikki metsän emäntä, Muori puhasmuovollinen, Varustellos mun varani, Kohotellos kohtaloni! Aukase metinen arkku, Mesilipas liikahuta, Sisässä salon sinisen, Kummun kultaisen navalla! Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Vasten miestä valkiata, Kovin koivun karvallista! Kun ei täyvy täällä maalla, Tuovos maalta tuonnempoa, Ylitse salon yheksän, Kautta kankahan kaheksan!
Kun ennen kävin metsässä, Kolm' oli linnoa metsässä, Yksi puinen, toinen luinen, Kolmansi kivinen linna, Kuus' oli kulta-ikkunoa Kunki linnan kulmanteella; Katsahin sisähän noista Seinän alla seistessäni: Tapion talon isäntä, Tapion talon emäntä, Tellervo Tapion neiti, Kanssa muu Tapion kansa, Kaikki kullassa kuhisi, Hopeassa horjeksihe. Oi mielu metsän emäntä, Metsolan metinen muori!
Metinen myös maatytön huul' on kai Herruutt' ei kaipaa, ken vaan maistaa sai. Dryden. Perth'in kaupunki, niinkuin mainittu, niin runsas määrä hengettömän luonnon kauneutta on tullut osaksi ei ole myös koskaan ollut vailla toista kauneuden lajia, joka tosin on katoovaisempi, vaan sitä lumoovaisempi.
ROMEO. Niin, syytä siitä lemmen puuskaa. Sydäntäin omat lemmen tuskat kaivaa; Niit' enennät sä, jos sen kuorman vaivaa Omillas lisäät. Ystävyytes tuo Liikoihin tuskiin liikaa taakkaa luo. Savua lemp' on, usmaa huokausten; Kun kirkastuu se, tulta silmä säihkyy, Kun hämmentyy se, kyynelvirta läikkyy. Mit' on se muuten? Hulluus älyinen, Vihava sappi, mehu metinen. Hyvästi, serkku! BENVOLIO. Seis!