United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kävin tietä tengollista, Maata maksan karvallista, Siltoa sinikivoista, Ojan porrasta punaista; Tuli honka vastahani, Mie tuota kyselemähän "Syntyykö veno sinusta?" "Syntyypä veno minusta; Kaiken käunoista kevättä, Vielä viime viikollaki, Käki kukkui latvoillani, Mesi tippui lehvistäni, Päivä kiersi keskipuuta." Kutsuin veikon veistämähän "Käy venettä veistämähän!"
Mielikki metsän emäntä, Muori puhasmuovollinen, Varustellos mun varani, Kohotellos kohtaloni! Aukase metinen arkku, Mesilipas liikahuta, Sisässä salon sinisen, Kummun kultaisen navalla! Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Vasten miestä valkiata, Kovin koivun karvallista! Kun ei täyvy täällä maalla, Tuovos maalta tuonnempoa, Ylitse salon yheksän, Kautta kankahan kaheksan!
Siks' on laihat lampahani, Kun on noiat naapurissa; Siksi tylsät kirveheni, Kun on seppäni sokia Sinnespä sepät sokiat, Kunnes viinoa vähäsen. Tuo pulli puhasta vettä, Kuppi kullan karvallista; Ehkä suu toen sanoisi, Eli leuat leikin löisi, Hampahat lujan puhuisi, Kieli keito kelpottaisi. Suu ei laula suuruksitta.
Talvensa hän vietti aivan syvimmillä saloilla tukkileirissä vertaistensa keralla, hengenpitiminään suolattu sianliha, pavut ja kuuma leipä; hän oli silloin päivän pitkän uupumattomine kirveineen liian uutterassa työssä, joutuakseen sotimaan metsän karvallista ja höyhenellistä kansaa vastaan. Kesät hän oli auran ja viikatteen parissa kyläkunnassa pienellä, puoleksi raivatulla palstallaan.