United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan ma tytölle tyynyn, Isännälle ilvesturkin, Emännälle verkaviitan, Pojalle punaisen liivin. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan lammit lattialle, Lampihin siniset sotkat, Kulmat kulta, päät hopia, Kaikki varpahat vas'esta.
Ukko alensi itsensä ja meni asumaan vävynsä luokse ja sai häntä seurata tuo viaton Jaakkokin, joka, kädet taskuissa kävellen, naurahteli koko menolle ja isänsä surulle ja onnettomuudelle. Aika-hullu oli tuo Jaakko naurusta koottu koko mies. Oli kumminkin vielä vähän jälillä, jyviä oli vielä myymättä ja kaikenlaisia hopia- ja muita metallikaluja ja vaatteita.
Kuippana metsän kuningas, Havuhippa, halliparta, Metsän ehtoinen emäntä, Metsän armas antimuori, Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Kultaisehen kuppisehen, Hopeisehen hohtimehen! Aja vilja vikkelästi, Metsän karja kapperasti, Rakettuihin rautoihini, Tiettyihin teräksihini!
Jos kaikki mielentehty heti kynsissä olisi, niin sillä pian hyväkin pahaksi muuttuisi: tulis kultakin kuluksi, hopia hylyksi saisi. Vaan toivotuksilla ei nähtäisi missään loppua, yhdestä ruvettaisiin toiseen, ja niin loppumattomiin saakka. Suurin onnemme on tosiaanki se, että vasta työllä, vaivalla ja yrityksillä saamme mitä toivomme.
Lumivalkea paidan-kaulus oli laskettu mustan silkkihuivin yli, edestä umpisolmussa. Sen alta kiilsi suuri hopia solki. Vyötäisen ympäri punainen vyö, niin että sen päät ryhmynä riippuivat molemmin puolin. Kirjava liivi, polvihousut keltaisesta säämiskästä, sidotut punaisilla tupsu-nauhoilla, harmaat villasukat ja pystykärkiset pieksut.
Metsä haiskosi me'elle, Simalle salo sininen, Suovieret sulalle voille, Ahovieret viertehelle! Soita metsä kanteletta, Kukuta salo käkeä, Jotta kulta kuuntelisi, Hopia tilin tekisi, Alla kuusen kukkalatvan, Alla kaunoisen katajan!
TULIJA Touhukkaasti: Sinäkö se oletkin, veli hopia? No se sattui terve, terve! Kättelevät. Samoilla asioilla tietysti katsos minäkin jo jätin sen kirotun veenijoukon ja olen nyt tosi-sininen Urmaan mies! IMARI Tuiki hämmästyneenä: Vai niin...? Purevasti: Minäkin jo jätin maansamyyjät! Menevät.
Kun olin ennen nuorra neinnä, Nuorra neinnä kasvavana, Niin mun keikkui keträpuuni, Kun veikon venehen kokka; Niin mun verkani vihotti, Kun isoni nurminiittu; Niin mun paisti palmikkoni, Kun kaunis kasarivaski; Niin mun huohti kaulahuivit, Kun on kullattu hopia, Tahi kukat kultalatvat, Keskellä kesäsyäntä; Helmukseni hempiämmät, Kaunihimmat karvaltansa, Kun on armas aamurusko, Kaunihimmat taivon kaarta, Sa'an karvan kantavata.
Mitä hohtava hopia, Kuta kulta kiiltäväinen, Nepä muuttuvat moneksi. Muistosi on muuttumatoin. Heti tämän jälkeen seuraa »Jaakko Juteinille» omistettu pitkä ylistysruno, jonka lopussa on merkki -g- ja jonka nähtävästi on aiheuttanut juuri edellä mainittu »uusi tilapää puheen jatkantoon». Se kuuluu näin: JAAKKO JUTEINILLE. Kivet, ravat raunioista.
Kokonaisia, paistetuita lampaita ja sekä metsä- että aljuja lintuja oli ladottu suurille kulta-, hopia- ja poslinivadeille ja näiden välissä seisoi suuria sorbetilla täytettyjä ruukkuja, jäähdytettyjä lumella ja jäällä Libanonin vuorirotkoista.