United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sivulle silloin käännyin peljästyen ja itseni jo hyljätyksi luullen, kun vain mun eessäni maa musta oli. »Miks vielä epäilet?» näin Lohduttaja tuo lausui puoleheni käännähtäen, »kerallas enkö käy ja johda sua! Jo siell' on ilta, jonne haudattihin se ruumis, millä varjoa loin minä; on Brindisistä Napoliin se viety.
Toisten sotilaisten rivissä tahdon seisoa! Bartholdus Simonis. Mieletöntä! Lähde Anna! Monet vaarat voivat uhata sinua! Anna. Mitkä vaarat tahansa mielelläni ne kaikki kestän sinun kerallas! Se on oleva minulle iloa ja hauskuutta! Kaarle Olavi. Nyt on täällä tuo tykki mihinkä on se laskettava?
Ja hänen puoleensa nyt kallistuen ma kysyin: »Tekö täällä, Ser Brunetto?» Hän mulle: »Poikani, sa sallit ehkä, ett' taapäin kääntyy kerallas Brunetto Latini, antain ohi mennä jonon.» Ma hälle: »Tuota teiltä pyydän juuri; jos tahdotte, ett' istahdamme, teen sen, jos vain tuo mies, mun Oppaani, sen sallii.»
HELKA. Sama siis osamme oisi, sama surma suolahinen. Vanhuus on ikuinen talvi ilman linnunlaulupuita. Mutta talvi sun kerallas on mulle suvi suloinen. LEMMINK
Sivulle silloin käännyin peljästyen ja itseni jo hyljätyksi luullen, kun vain mun eessäni maa musta oli. »Miks vielä epäilet?» näin Lohduttaja tuo lausui puoleheni käännähtäen, »kerallas enkö käy ja johda sua! Jo siell' on ilta, jonne haudattihin se ruumis, millä varjoa loin minä; on Brindisistä Napoliin se viety.
FAUST. Oi enkel' aavistelmien! MARGAREETA. Tää sydämmeeni viilsi haavan: Kun nään tuon julman tänne saavan, Mun lemp' on haihtumaisillaan, Ja rukoilla en taida ollenkaan, Ja se, se vihloo sydäntäin. Kai sunkin, Henrik, tuntuu näin? FAUST. Se on antipatiiaa vaan. MARGAREETA. Hyvästi nyt! FAUST. Ah, milloin saan Povellas hetken aikaa levähdellä Kerallas sylitysten sielutusten elää?
Eroitettuna sinusta kuihtuisin niinkuin kukka, jonka myrsky repii siitä turpeesta, minkä helmassa se oli kasvanut. Ma tahdon kuolla jos niin tarvis olisi sinun kerallas, mutta kaukana sinusta en voi elää! Vaadi minulta mitä muuta tahansa, mutta älä vaadi minua lähtemään, rakas isäni! ANTERO S. Armas lapseni!...
Eikö mielesi tekisi Haltijaks' oman talosi? ANJA. Omanko taloni, lausut? KULLERVO. Käy keralla, lähtekäämme, Niin sulle käsillä näillä Valloitan komean konnun Tapion sini salossa, Rannalla kalaisen järven. ANJA. Kerallas'! salossa konnun! Mulle valloittaisit? niinkö? Kullervo, oletko houru? KULLERVO. Tällä miekalla jalolla Minä Untamon kukistan, Maat, mannut omistan itse.
Ja hänen puoleensa nyt kallistuen ma kysyin: »Tekö täällä, Ser Brunetto?» Hän mulle: »Poikani, sa sallit ehkä, ett' taapäin kääntyy kerallas Brunetto Latini, antain ohi mennä jonon.» Ma hälle: »Tuota teiltä pyydän juuri; jos tahdotte, ett' istahdamme, teen sen, jos vain tuo mies, mun Oppaani, sen sallii.»