United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä sinä naurat? kysyi hän uudelleen, ponnahtaen jakkaralta, jolla istui, mutta laskeutuen samassa taas takaisin. Lähdetty kahteen pekkaan ota veikkonen omasi, äijä paha! hohohoo! Anja on ilmaantunut oveen Shemeikan taa, nykäisee häntä hihasta, kuin moittien. Shemeikka käännähtää ja aikoo, yhä nauraen, astua kynnyksen yli. Silloin parkaisee Anja: Varo, Shemeikka!
Huomenna ne jo lähtevät ... eivät tule takaisin ennenkuin kesällä... Olipa hyvä, että sai Anja parkakin osansa. Kyllä siitä nyt puhetta riittää ... joka tuota kuulla jaksanee. Hänen kurkkuaan kuivasi. Ei ollut vettä ennen haettua. Hän pistihe ulos, nousi pihaan kaivolle ja täytti astiansa. Yhtäkkiä hänet valtasi uteliaisuus ja uhka.
Sinäkin minua aina Kohtelet kuin vertojasi, Et kuin ylpeä kälysi: Halveksien, ynseästi. Hän ei aavista minussa Muuta kuin matalan orjan! Monesti sinua säälin, Pyykit kun peset hänelle, Ruokit, hoitelet eläimet, Illoin valvot viimeiseksi, Kehrävartta keikutellen, Taas ensiksi aamuin nouset, Et sulosanoja kuule, Aina tok' iloisna laulat. ANJA. Miks' en voisikin iloita?
Joukko aluksi hämillään. JOUKKO. Kullervolle kunniaksi! Juovat. Mitä mieletön uneksit! Jättäisit sukusi konnut. HIPPO. Tääll' on Kullervon kysyjä, Sepon sisko, Anja neiti! ANJA tulee. Joukossa levottomuutta. Kullervon kysyjä, Anja! Sen jos kynteni tapaisi! Väijyilee syrjästä. KULLERVO. Mitä täällä hän tekisi? Pois käske katala tyttö!
Hän tapasi ihmisiä. Kaikk' oli outoja hänelle, ei yhtään ystäviä. Kyseli paljon hän ruukista ja ruukin mylläristä, taideniekasta suuresta ja pienestä Lumikista. Kukaan hänt' ei ymmärtänyt. Yksi vanha muori virkkoi: »Noista kerrottiin, kun minä olin nuori.» Katkerasti silloin itki armas Anja rukka. Yksin jäänyt maailmahan onko orvonkukka? Itkien hän astui alas virran vieremälle.
Nyt olen sotajalalla. Vainoveikot kun tulisi, Näyttäisin sukuni voiman! Tarvitset sukusi jatkon. Anja, oisitpa omani! Nyt sun näyttäisin emolle. KALERVO. Kunpa en riutunut olisi, Harmennut, hatarajalka, Kanssasi tulisin, poika. POTERO. Min' en vain sotia suosi Enkä jättäisi taloa. Ethän vaatine, isäni? Jalkoja minult' ei riitä Silvottavaksi enempi. Kaks on kättäni satakin Kättä työmme tarvitsevat.
Kunpa sitä luulisi, olisi ehkä helpompi ollaksensa... Soisin, että olisi helpompi ollaksensa. Anja tuli taas, toi helmassaan piiraiden lämpösiä. Niinkuin olisi hänen mielensä arvannut, pani Marjan kertomaan entisistä oloistaan. Minkälainen se oli, jonka olit ennen? Minkäkölainen? Semmoinenhan oli, paljon vanhempi minua. Mutta hyväkö? Mistä sinä sen tiedät, että hyvä? Kuulen äänestäsi.
Sukusi sodassa sortui, Kotisi tuli tuhosi, Itse orjaksi ylenit Sydämettömän sylissä, Kaikeksi iäksi kasvoit Kiroksi inehmon lasten Rautana rajuamaan. Anja mulle ei hymyile, Ilvon silmä ei säteile Mulle suosion valoa: Se vihoja viskelevi, Kuin sepon pajassa ahjo Säihkyttää säkeniänsä. Sai Heluna helleyttä, Mansikki mesisanoja Minä kyisen katsauksen, Sanat jäiset ja joleat, Anjalta apean mielen.
Sen harja tulta tuiskii!» Anja hänen korvahansa kiihkeästi kuiskii. Tiellä poron tiuvut soi. Sen kumpainenkin kuulee. Käsitysten kiiruhtavat ulos talven tuuleen. Ruukiss' oli joulujuhla. Patruuna oli poissa. Tultiin ilman isäntääkin toimeen hyvin koissa. Suureen ruokasalihin oli kuusi sytytetty, ympärillä ylenmäärin kansaa kestitetty.
KOTRO. Kun vihassa Ilvo riehui, Mit' oli mieltä Anja neiti? Kytikö hänessä kosto? ILLI. Kuin sateinen päivä, surrut Hän on Kullervoa. MUUT. Surrut! ILLI. Lausui, että ennen soisi Solkensakin ruostuvaksi, Kuin Kullervon kohtaloa Entistänsä kurjemmaksi. Anja paimenta ylisti Väkevimmäksi uroista. Jos vapaa olisi, lausui, Suurin sankari olisi. TUIRO. Ei tyttö vihoja kanna Kullervolle.