United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haavoittuneita olentoja, miehiä ja naisia, kimpoili tuon hyökyaallon yli, vyöryen sen harjalta automobiilien pyörien alle ja sotaväen jalkoihin. Viimeksimainitut keihästelivät pistimillään noita rimpuilevia poloisia. Näin erään, joka hypähti pystyyn ja tarttui hampain sotamiestä kurkkuun, ja molemmat vaipuivat veriselle tantereelle. Ampuminen taukosi. Työ oli tehty.
»Niin olisikin, mutta onkohan sekin minun syyni, ettemme sitä ehtineet. En kai minä asiata alkuunpannut?» »Et kai. 'Syy, syy tule tänne, on täällä entisiäkin'. Minä olen niitä poloisia, joilla on tuliset tunteet, vaikka tahto on kova ja kylmä kuin teräksestä tehty, niinkuin sinä aina sanot.»
Kruunun käskyläistä häiritsimme keskellä tulista tointansa, ja tämä paikka on kova; miehiä löimme kenties raajarikoiksi, joka paikka on vieläkin kovempi. Noh, ehkä nykäisimme vielä joltain henki-kultaisenkin pois, ja sittenpä kaikki hyvä; tallella olemme ja syömme kruunun surutonta leipää. SIMEONI. Voi meitä poloisia poikia! TIMO. Poloisia Jukolan poikia! Ja seitsemän kappaletta!
Pitkin päivää näitä onnettomia kerääntyy Ilmarisen ympärille eivätkä anna hänelle hetken rauhaa. Hänen sydämensä uhkuu sääliä ja hän koettaa poloisia auttaa, mutta huomaa pian, että tämä on mahdotonta: ensiksi avunpyytäjien paljouden takia, toiseksi sentähden, että hänen oma oikeudentuntonsa usein joutuu ristiriitaan heidän vaatimustensa kanssa.
Vihainen myrsky huuhtoo mun juurtan' ainiaan, Mut vahvoja se muurian' ei voita, Kuin vuoren seinä kestän ma myrskyt, aallot vaan Ja vartioitsen poloisia noita. Sa, ihmislaps, myös ollos näin harrasmielinen, Ja johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen, Ja valvo, lemmi, lohdutella koita! Maamme kirja 1878-1905. KIRKKAALLA J
"'Kaksi neljättäkymmentä oli vielä meitä onnettomia Venäjälle joutuessamme. Kahdeksan oli matkalla kadonnut. Ah, armahani, et tiedä mitä vainon aikana ihmislapsi saa kärsiä! "'Kaksi neljättäkymmentä meitä, paitsi paljon muita poloisia, seisoi orjina Tihvinänlinnan markkinoilla. Päivä päivältä väheni parvi. Mi vietiin sinne, mi tänne. Sydämeni oli katketa. Kumman kestävä on kuitenkin ihmissydän!
Jos ois Thord Huusfrei sievään Poikansa kohta kastattanut, ei ois Nyt Aksel ristiveli Valpurin; Ja ell'ei Aksel lähisukulaistaan Rakastais, vastoin kirkon kieltoa, Vaan muuta neitoa, ei estäis mikään Hänt' onnestansa. Gillen suvust' ompi Kuningas Hakon etevin. Siis mikä Nyt rikollisen rankaisee, se hänen Siveän elämänsä autuoittaa. ERLAND. Voi poloisia! KNUUTI. Herra arvoinen!
Isäntä oli hälinästä tiedon saatuaan huokaissut ja sanonut: Voi noita poloisia, miten ne elävät ja telmivät. Menkää joku hakemaan tohtoria. Entäs jos emäntä kuolee, oli piika hätäillyt. Eikö sitä Eliasta pitäisi mennä jälestä ajamaan, kun se kuuluu kadonneen? Ei minusta ole mihinkään, itsepähän tietävät asiansa, oli isäntä huokaillut. Hyvä kun antaisivat rauhassa olla, etteivät tulisi tänne.
Ei nämä ole isäni, minun nämät ovat, vastasi hän katsellessaan jalkoihinsa. Ei suinketi niitä ole sinulle alkujaan tehty. Ei. Nämä ovat kuvernöörin vanhat saappaat. Enoni, joka on kuvernöörillä renkinä, oli saanut nämä, vaan kun ne olivat hänelle pienet, antoi hän ne minulle. Kaksi paria jalosukuisia kenkiä kuleksi siis, tässä. Voi poloisia!
Arvaat kyllä heidän hämmästyksensä! Molemmat käsivarret poikki, sepä vasta kolaus! Vaikkapa hän jäisikin henkiin, niin mitä hän voisi toimittaa ilman käsivarsia? No niin, onhan ollut semmoisiakin poloisia, jotka ovat syntyneet ilman käsiä ja kumminkin oppineet kaikenlaisia konsteja, joita rahan edestä näytetään ... mutta, mutta ... käsitön mies ... se on sentään surkea juttu.