United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja hautavirren teille Wilhelm veisas'. Se ystävyyden viime tehtäv' oli. GOTTFRID tulee. Kuningas Hakon kaatui, Erling voittaa. Kuninkaan ruumis tuodaan tänne. WILHELM. Kuollut On koko Gillen suku siis. Nyt, Gottfrid, Luo piispan riennä, vie hän laivaan; siellä Mua varro. Ennen päivän laskua Me Trondjemista purjehdimme pois. Ja nyt, mun armaat ystäväni!

läsnä olin famuluksena, Ja mont' on vielä kanssan' elossa, Jotk' asian tän voivat todistaa. ERLAND. Kov' onni painaa tätä sukukuntaa. KNUUTI. Kov' onni painaa aina syntiä Ja rankaisee niin Gillen suvun synnit Kuin muittenkin.

Kuningas Hakon taluttaa Akselin Valpurin luoksi ja leskikuningatar Valpurin Akselin luoksi. He ojentavat kätensä toinen toiselleen yli Harald Gillen hautakiven ja kääntyvät käsikädessä käydäksensä alttaria kohden.

Kauanko sa, alamainen, Puheella tyhmän rohkealla tohdit Mun kärsivällisyyttän' koetella? AKSEL. Ma Trondilainen olen Gillen juurta Kuin sinä. Arvollisna sotilaana Ma joukoss' olin Henrik Leijonan, Sun sotilaas nyt olen, mut en orjas. Mun morsioni sulo Valpur on. Sun valtas kirkon pyhyyteen ei yllä. Hänt' eteen alttarin nyt menen tuomaan. mieles malta, himos hillitse!

Kas, kansantaru kertoo Harald Gillen Vilpillä Norjan valtaohjat saaneen, Ja että rangaistukseks siitä kuin Myös julmuudesta Mauno Blindeä Ja Reinald piispaa kohtaan käy niin pahoin Nyt jälkeisilleen, että koko Gillen Suvulla menestystä, onnea Ei ole missäkään sen hankkeissa. Niin kansa kertoo. Mua se kiusaa. HAKON. Tarut Senlaiset vanhaa ämmää kiusatkoot, Ei vanhaa urosta!

Jos ois Thord Huusfrei sievään Poikansa kohta kastattanut, ei ois Nyt Aksel ristiveli Valpurin; Ja ell'ei Aksel lähisukulaistaan Rakastais, vastoin kirkon kieltoa, Vaan muuta neitoa, ei estäis mikään Hänt' onnestansa. Gillen suvust' ompi Kuningas Hakon etevin. Siis mikä Nyt rikollisen rankaisee, se hänen Siveän elämänsä autuoittaa. ERLAND. Voi poloisia! KNUUTI. Herra arvoinen!

VALPURI. Harald Gillen hautaan. AKSEL. Ma parempia teetän jokaiseen Sun somaan sormees. Hiuksiis helmiä Sun palmikoita pitää; ruusuin, liljoin Koreiltu silkkivaate rinnoillasi Kohoilla pitää, jalat pienet kenkiin Hopeasolkisihin verhottaman; Ja talost' Akselin kun hänen kanssaan Sa kirkkoon astut, kantaa käskypoika Upeillen punavaippas laahosta.

Sun nyt On Norjan valtaistuin, kaatuneet On vallanperijät, ja oikeus On valtikkasi omistava sulle Viimeisnä Harald Gillen jälkeisenä. Nyt toinen suku taasen sodall' aikoo Sisällisellä verta vuodattaa; Kas, Hakon, Norjan toivo vaan on sinuun! Tanskassa Valdemar jo näytti, kuinka Pian urho riidan sovinnoks voi muuttaa. HAKON. Vihollisestan' esikuvaa mulle?

KNUUTI. Nyt kuoriin rientäkäämme, tullaksemme Juhlallisessa seurueessa sieltä Hääväelle vastaan, sitä seisattamaan. Saatto kulkee etualalla Harald Gillen hautakiven ja molempain pylväiden ympäri, pysähtyy sitte niin, että miehet tulevat seisomaan oikealle puolelle Akselin ja naiset vasemmalle puolelle Valpurin sukuhaudan äärelle.