United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Edellisenä yönä paavi Agapetus oli kuollut ja hänen seuraajakseen oli heti valittu päädiakoni Silverius. Hitaasti ja juhlallisesti pappien saatto aaltoili eteenpäin. Etumaisina kannettiin Rooman piispan arvomerkkejä. Pojat lauloivat hopeankirkkailla äänillään kauniita, vaikka valittavia lauluja. Vihdoin paavin avonainen, leveä, runsaasti kullattu, laivaa muistuttava kantotuoli saapui.
Komeita koristeita kimaltelee hänen hiuksissaan, mutta silmissä välkkyy kyyneleitä. Hän näyttää kauhistuneena pakenevan. Surullinen saatto tulee hänelle vastaan. Hän pysähtyy, hän vapisee. "Alheidiko kuollut? Sä suloinen olento, sä ainoa turvani! Mutta kas, mikä puoleksi ummistuneessa kädessäsi välähtää? Kiitos, Alheidi!"
Tämä oli ritarin ensi aatos, kun saatto kulki hänen sivutsensa, liikkumatta enemmän kuin mitä häthätää vaadittiin eteenpäin pääsemistä varten, niin että he, siinä himmeässä valossa, jonka lamput levittivät huonetta pimittävien suitsutussavupilvien läpi, pikemmin näkyivät liukuvan kuin kävelevän eteenpäin.
Kohtelias olkoon vastaanotto. Soitto julistakoon heidät tervetulleiksi! 1 YLIMYS. Näette, kuink' on rakkaus teihin suuri. APEMANTUS. Hei, mikä turhuuden on saatto tuossa! Ne tanssii! Hullupäitä naisia! Vain pelkkää hulluutt' elämän on loisto, Kun tuota vertaa öljyhyn ja juuriin.
Sitten kannetaan ruumisarkku ulos; sitä kantaa kuusi miestä, jotka ovat paljain päin, ja he nostavat sen vaunuille. Saatto lähtee liikkeelle, kaksi pappia astuu lähinnä vaunuja. Lapsia ja muita uteliaita seuraa etempää. Matkustavainen kulkee kirkkomaan ohi, juuri kuin saatto kääntyi sinne menemään. Hän pysähtyy, säpsähtää ja seuraa sitten muassa. Saattojoukossa oli myös Pietari Ström.
Miksi mustalla murheen hunnulla luonto tässä verhoaa? Miksi kellot kumajaa, kaipaavasti kaikuaa? Miksi soipi Suomen kannel suruisasti näin? Siksi seisoo surun saatto kalman kartanolla nyt, Kun on meiltä miehistämme surman saaliina sortunut, rakas, hellä Eliaamme mennyt. Siksi soipi Suomen kannel surun virttä haikeaa, Siksi hylkää sydämemme murheen tunteili' ainiaan.
KNUUTI. Nyt kuoriin rientäkäämme, tullaksemme Juhlallisessa seurueessa sieltä Hääväelle vastaan, sitä seisattamaan. Saatto kulkee etualalla Harald Gillen hautakiven ja molempain pylväiden ympäri, pysähtyy sitte niin, että miehet tulevat seisomaan oikealle puolelle Akselin ja naiset vasemmalle puolelle Valpurin sukuhaudan äärelle.
Yks on rakkaus emoni, Joka haavat hautelisi, Syyttämättä, solvimatta, Mut emoni otti hauta. Miksi mun polon pitikin Syntyä sydämmellisnä, Tuskan kaiken tuntijana Näille kolkoille kylille! Vasemmalta tulee ruumissaatto, re'essä mustalla vaipalla katettu kirstu, jota mustahuntuiset itkijänaiset saattavat. KULLERVO. Mikä? Jylhä ruumissaatto! Nytkö vievät mun emoni! Saatto pysähtyy.
Ilmarinen!" Missä keittäjä? Paturi! Onko pöydillä pötyä? Kanna kansalle olutta! PATURI. Pöytä on pötyä täynnä, Haarikat hyvillä mielin, Päät ja vatsat vartomassa. Torvensoittoa. SANANTUOJA. Lapin saatto! Turkiksia Toivat nuorelle parille, Poronsarvia lisäksi. LOUHI. Käske tulla turkkimiesten!
Hiljaa heidän takanansa kansan saatto kulkee, äänetön kuin hauta. Kenen keskelleen se sulkee? Neiti säkkiin neulottu on taakka kantajitten, viime uhri vanhan uskon; alkaa uusi sitten. Tuo on kansan tuomio, tuo kuninkaan myös tahto. Kalliin saapa saalihin on Vienan viekas Ahto. Turhaan pyytää Tapani: »Ah, miehet antakaatte armo hälle, Tuonelassa pahan palkan saatte!»