United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihmiset olivat kiivenneet tien varsilla oleviin puihin, ja Siegfriedsburgissa olivat kaikki ikkunat, vieläpä katotkin, joiden ohi Genoveevan oli kulkeminen, ihmisiä täynnä, sillä kaikki tahtoivat nähdä mahdollisimman läheltä rakastetun, kauan kuolleeksi luullun kreivittärensä. Kantotuoli, joka oli sijoitettu kahden muulin selkään, oli avattu, jotta kaikki näkisivät hänet.
"'Jos sinä silloinkin hylkäät sen, olet ainakin saanut uteliaisuutesi tyydytetyksi. "'Huomenna kahdeksannella tunnilla tulee kantotuoli taas tänne. "'Pidä silloin Ares käsillä. "Hän riensi tiehensä. Minä jäin levottomana paikalleni. "Myönnän, että uteliaisuuteni oli suuri. "Olin vakavasti päättänyt, etten antaisi Arestani, mutta taiteen ystävättären halusin sittenkin nähdä.
»Totta tosiaan, Klodius», Sallustus sanoi. »Se näyttää todella olevan hänen tyttärensä Julian kantotuoli. Hän on rikas, ystäväiseni, mikset kosi häntä?» »Olen toivonut Glaukuksen hänet naivan. Julia ei salaakaan tunteitaan; ja kun hän on antelias ja pelaa onnettomasti .» »Niin virtaavat hänen sestertiansa sinun kassaasi, viisas Klodius. Nainen on ihana olento kun hän on toisen miehen oma.»
"Kun myöhään illalla lähdin palatsista ajatellen Tribonianuksen ilmoittamaa surusanomaa, vilahti ohitseni kappadokialaisten orjien kuljettama keisarinnan kullattu kantotuoli, joka nähtävästi tuli Teodoran palatsista puistojen keskeltä. "Kannettava nosti hiukan oviristikkoa katsahdin sisään ja olin tuntevinani " "No", virkkoi Teja.
Haju »puticulien» läheisyydessä oli nimittäin aivan sietämätön. Hetkisen perästä he taas tarttuivat paareihin ja jatkoivat matkaansa. Ainoastaan yksi arkku jäi maahan vastapäätä temppeliä. Vinitius karkasi sitä kohti ja hänen perässään Petronius, Niger ja kaksi brittiläistä orjaa, joiden hallussa kantotuoli oli.
"Uskollinen puoliso kai odottaa häntä kotona? Hyvä! "Kantotuoli ei omani. Vuokraa ensimmäinen, minkä saat hippodromin luota. Ota sellainen, jonka oviluukut saa aivan kiinni. "Vie se satamakaupunkiin, vaatekaupustelijain kadun päähän." "Herra, siellä asuvat tämän hylkiöistä rikkaan kerjäläiskaupungin pahimmat hylkiöt. "Mitä sinä siellä teet?" "Nousen kantotuoliin. "Sitten punaiseen taloon."
Turhaan Glaukus koetti saada Ionen lamaantunutta mieltä nousemaan; ja hänen oli itsensäkin hieman vaikeata saada takaisin entinen joustava, iloinen äänensävynsä. Pian he saapuivat kaupungin portille. Kun se heitä varten avattiin, yritti pieni orjien kuljettama kantotuoli pujahtaa portista ulos. »On liian myöhä päästä kaupungista», vahti virkkoi tuolin omistajalle.
"Et usko," virkkoi hän, "kuinka se virkistää. Nyt olen valmis." Kantotuoli oli jo kauan odottanut. He istuutuivat siis ja käskivät viedä itsensä Vicus Patriciukselle Auluksen taloon. Petroniuksen »insula» oli Palatinuksen läntisellä rinteellä, niinsanotun Carinaen luona, joten lyhyin tie sinne vei alempaa Forumia myöten.
KUNINGAS JUHANA. Mua voi! Tää julma kuume minut polttaa, En jaksa sanomastas iloita. Swinstead'iin pian! Kantotuoli tänne! Mun valtaa heikkous, mua raukaisee. Neljäs kohtaus. Sama seutu. Toinen kohta tappelutannerta. SALISBURY. Paljonhan kuninkaall' on ystäviä. PEMBROKE. Uus ryntäys! Rohkeutta ranskalaisiin! Käy pahoin meidän, jos käy pahoin heidän.
Tule, ihana suojattini, kantotuoli odottaa sinua.» Ionen kauhistuneet palvelijat kokoontuivat hänen ympärilleen ja vaipuivat polvilleen hänen eteensä. »Arbakes», vanhin heistä virkkoi, »menettelysi ei ole lainmukaista. Eikö ole kirjotettu, ettei vainajan omaisia saa yhdeksään päivään hautajaisista alkaen häiritä heidän kodeissaan eikä rikkoa heidän yksinäistä suruaan?»