United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tarvitsen kolmesataa kankaankappaletta, kukin neljän saron pituista, sellaista tavaraa, jota te pidätte kaupaksi ja joka on paljo parempaa kuin se mitä meillä on, mutta kaikkien parasta olisi saada kymmenen tai viisitoista miehenkantamusta riisiä tai viljaa, jolla kohta voisi täyttää väestön kalvavat vatsat, koska kankaillakin ruoan ostaminen veisi aikaa ja väki, joka näkee nälkää, ei voi odottaa.
Vimeuxskan mielestä tulee sarvi liian kalliiksi, ja hän elättää kaikkia penikoitaan sopalla; sillä tavalla pääsee hän pikemmin niistä eroon, niitten vatsat tulevat suuriksi, paisuvat, niin että näyttää kuin ne olisivat repeämäisillään.
He syövät kun haikalat; sinä laitat niin, että he saavat ruoka-astiat vasta sitte, kun ne ovat melkein tyhjät. Minä en tunne mitään ikävämpiä kuin kaupanhoitajat, joilla on suuret vatsat ja ovat lihavia ja paisuvat kuin maapapit. Tuomas Niin mutta he syövät minut sensijaan. Kummellund. Hyvää ruokahalua vaan! Luuletko, että sinua muuten olisi pehmeäksi naputettu?
»Jos tahdotte nähdä», sanoi toinen sotamies, »niin menkää tuonne ja katsokaa pitkin jokea. Neljä tuhatta miestä repaleissa, jäsenet köntistyksissä, vatsat tyhjänä. Jalkaväki keskellä jäätä ja ratsumiehet molemmilla rannoilla sekä sivuilla ja takana viisikkäät. Teidän oma poikanne on siellä joukossa, mutta ei hän itke eikä kukaan muukaan.» Hän tirkisti pataan. »Johan se näkyy rupeavan porisemaan.
Ilmarinen!" Missä keittäjä? Paturi! Onko pöydillä pötyä? Kanna kansalle olutta! PATURI. Pöytä on pötyä täynnä, Haarikat hyvillä mielin, Päät ja vatsat vartomassa. Torvensoittoa. SANANTUOJA. Lapin saatto! Turkiksia Toivat nuorelle parille, Poronsarvia lisäksi. LOUHI. Käske tulla turkkimiesten!
He kantoivat otukset aittaansa, joka täyttyi lihasta, ja orret peittyivät riippuvista vuodista. Ja nytpä kiehui molskien ja kuohuen hirveän suuri lihapata kantoisella aholla lähellä pirttiä, kiehui melkein lakkaamatta aamusta iltaan, ja täysinä ponnistelivat veljesten vatsat. Siinä he viettivät suruttomia, iloisia päiviä nyt.
Paljon silloin talvisäässä Pienet saimme kärsiä; Mut Sa «täti niemenpäässä» Tiemme olit keskellä. Kohmettuneet koululaiset Lempeästi lämmitit, Vatsat nälkää naukuvaiset Runsain ruuin täyttelit. Laulus korvat lauhdutteli Porokelloin huumaamat, Haastelusi haihdutteli Kodin-kaipuut katkerat. Suussa illan kävit vielä Tokko tohdin virkkaakaan? Saahan yhtä toista tiellä: Päitä kävit kampaamaan!
He tappavat kaikki, jotka näyttävät heistä vastustajilta ... metsieni hävittäjiltä, Mannun ryöstäjiltä... Puhki vatsat, silmät pois päästä... Mantu, maa-äiti...» Yht'äkkiä viiltää Muttisen päästä niin, että hän välttämättä tahtoisi jotakin. On ikäänkuin häntä janottaisi. Mutta se jano on sielussa.
Polttaa valtaamillaan paikoilla kylät ja karjat, kiduttaa ihmisiä, varakkaita ja köyhiä, elleivät yhdy heidän kanssaan polttamaan ja tappamaan... Niin, halkaisevat vatsat, Muttisen pallea, jota raskas patruunavyö painaa, vapisee, kun hän ajattelee noita ilkeitä venäläisten kiväärien vartaita... Kirveellä hakkaavat poikki sormet, halkosahoilla jyrsivät käsivarret.
Kaikki ruo'at ja juomat olivat noissa häissä erin-omaista laatua ja kaikki pitokalut niin loistavat, ett'eivät häävieraat voineet kyllin niitä ihmetellä. Ruokia oli syöty vatsat täyteen ja juomia maisteltiin ehtimiseen.