United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo levittivät soihdut loimotuksensa veisaavan joukon ylitse, jo tunkeutuivat vaimot ja lapset, jotka olivat etumaisina joukossa, kirkuen taaksepäin Joukkoon aukeni kuja juuri siksi leveä, että ruumissaatto sopi siitä kulkemaan, ja sulkeutui heti saattueen viimeisten miesten jälestä.
Ruumissaaton lähtiessä kaupungin portista tulee sitä vastaan miesjoukko, jonka etupäässä kulkee henkilö, joka sanojensa ja voimallisten töittensä takia jo on tullut laajalta kuuluksi. Tässä miehessä asuu elämä, ja hän voipi paljaalla sanalla, joka lähtee hänen suustaan, hallita kuolemaa. Hänen käskystään seisahtuu ruumissaatto.
Pysähdyin hetkiseksi katselemaan hänen tyyniä kasvojaan, jotka lepo oli tehnyt vieläkin lempeämmiksi. Liikutuksella muistin sitä päivää, jona hän tuli noutamaan minua tuosta kylmästä, hyljätystä kodista, josta äitini ruumissaatto oli äskettäin lähtenyt. Niin paljon lempeyttä, niin monta uhrausta, niin monta viisasta neuvoa oli hän minulle sitten sen ajan tuhlannut!
Heidän kasvoissaan ei ollut mitään surun ilmettä, he näyttivät tyytyväisiltä ja onnellisilta, eivätkä koettaneet sitä peittääkään. Kellot alkoivat soida kirkolla, ja ruumissaatto lähti liikkeelle. Antero joutui kulkemaan Kaarinan kanssa ja pyysi häntä kertomaan Robertin viimeisistä hetkistä. Viimeiseen asti hän ajatteli vain tutkimuksiaan.
Silloin äkkiä kukaan ei tiennyt, ken alotti oli kuin samassa hengenvedossa olisi sama ajatus välähtänyt kaikkien mielissä silloin äkkiä viritti joukko kohisevana kuorona hirveän virrenvärssyn: »Herramme Schrandenissa, jonka tähden hävetä saamme kaiken kansan nähden ja käydä mieron pilkkana, lyö rutolla, o Jumala!» Ja ruumissaatto läheni lähenemistään.
Kansa kuullen kauhistuupi; Ruumissaatto kulkee Verkallensa hautaa kohti, Kauhu rinnat sulkee: Hauta verikyynelin Peittyy, kansan itkemin Sydäntuskistansa. Keväällä. Kukkaset kevään Aurinko lämmin Lempensä liekillä kasvattaa: Nurmesta nousee Tuhannen tainta, Koivikko uuden lehden saa.
Jo varhain, auringon koitossa saapui Ristolasta ruumissaatto Liuhalan rantaan, jossa Viursuolaisten pitkät, monihankaiset kirkkovenheet olivat valkamassa. Riston ruumisarkku asetettiin isoimpaan venheesen ja vähitellen alkoi eri venhekuntalaisia kerääntyä rannalle. Siinä, viipyviä odotettaessa, vietti kukin aikaansa omalla tavallaan.
Kuollon kellot soi! Kuollon kellot soi! Verkallensa hautaa kohti Ruumissaatto kulkee, Tungos kadun kulmanteessa Siltä tien nyt sulkee: Vaimo kurja ryysyissään Nostaa lasta käsillään Itkevää ja lausuu: »Kuollon kellot soi! Sulle, kansan ruttotauti, Tuomioksi soivat; Kylvit tulta, kirousta, Kansalaiset joivat Joivat leivän lapsiltaan, Kirosivat kuollessaan Itsensä ja sinut! Kuollon kellot soi!
Ne palasivat mieliin ja keskusteluihin taas vasta kun ensi lepotunti joutui. Muutamain päiväin kuluttua ihmettelivät toverukset päivälliselle mennessään, kun heidän syrjäisen korttelinsa edustaiselle kadulle keräysi hevosia ja ihmisiä kadun täydeltä, ja kaikki näytti niin juhlalliselta ja tasaiselta. Vaan samassa huomattiin ruumisvaunutkin: sehän olikin ruumissaatto, joka siitä oli lähdössä.