United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toinen hoiti paremmin, toinen huonommin. Siemen kasvoi taimeksi, eikä taimen kauneus ollut siemenen kauneutta vähempi. Silloin tuli taimen luo outo vieras; hän silitti tainta, hän houkutteli sitä, ja taimi rakastui hoitajaansa. Mutta tämä ei mikään hoitaja ollut. Hän leikkasi taimen poikki ja ymppäsi siihen oksan toisesta puusta.
Poikasen synnytin kyllä ma kunnokkaan, sotikuulun, urhoist' uljaimman; kuin puun vesa nuori hän nousi; niinkuin tarhan tainta ma kasvatin häntä ja kaitsin, rantaan Ilionin hänet laitoin kaarevin laivoin vastaan miehiä sen; mut en tervehtää, halaella jälleen saapuneheks saa häntä ma Peleun linnaan.
Tuolla älykkäällä, toimivalla luonteella oli salaista taipumusta farisealaisuuteen, tosin tuohon hienompimuotoiseen; ja tälle pienelle siemenelle olikin runsaasti langennut ihmiskiitoksen hunajakastetta. Mutta hänen kristielämänsä rehellinen, totinen puoli oli kuitenkin voimakkaasti vastustanut tuota nousevaa tainta.
Niinpä me surman suust' uros temmatkaamme nyt itse, ettei suuttuva ois Kronossyntykin, jos hänet surmaan syöksis Akhilleus; eip' ole surma se salliman suoma, jott' ei Dardanon jäis suku tainta ja muistoa vaille. Zeulle ol' armain Dardanos näät yli poikien muitten, kuolollisten tyttäret joit' ovat saanehet hälle.
Ne ovat vieneet aatteen omalle kylälleen ja alkaneet sitä varovaisesti ensin tupakkapuheina, sitten kylänkokouksissa istutella laajemmalle. Se on juurtunut ja tehnyt tainta, eikä aikaakaan, niin on tullut joka tilaisuudessa pohdittavaksi kysymykseksi kysymys oman koulun perustamisesta tuonne etäiseen kylään, joka suurten selkäin ja hankalain matkain takana on niin kaukana muusta maailmasta.
Lohdullista on, että usein myöhemmälläkin iällä sielun tarmokas toiminta ruumista mukanansa kehittää. On lapset oras meidän syksyssämme, Siit' uusi vilja haudallemme nousee, Jos vuoden laatu, ajan vaiheet sallii Ja jos sit' emme jalkoihimme tallo, Vaan suosimme ja suojelemme sitä, Ei villiten, vaan viljellen sen tainta, Niin aikanaan se uuden sadon antaa.
Sua en ma kaipaillut, Et ollut mielessäin! En tietä tuntenut, Mi veisi sinnepäin. En tiennyt taatostas, En tiennyt äidistäs, En nähnyt lapsuuttas, En ensi retkiäs. Kuin sen maan virtakin Joelle on tään maan, Niin oudot oltihin Me toisillemme vaan. Kaks' tainta välissään On niitty kukkainen; Kaks lintua, erillään Lehdossa asuillen. Oi, toisen seudun mies! Miks sieltä lensit, oi?
Zeus näet soi pojan syntyä mulle ja kasvaa, urhoist' uljaimman; kuin puun vesa nuori hän nousi; niinkuin tarhan tainta ma kasvatin häntä ja kaitsin, rantaan Ilionin hänet laitoin kaarevin laivoin, vastaan miehiä sen; mut en tervehtää, halaella jälleen saapuneheks saa häntä ma Peleun linnaan. Kons' elon ilmojen valkeutt' on näkemässä hän vielä, tuskia kärsii hän, enk' auttaa voi minä lainkaan.
Näit kevään, kun jo lämpis kirren pinta, ja siinsi taivas, jäänsä järvet loi: nyt versoo lehdot tainta vihanninta, ja posket hehkuu, sykkii ihmisrinta, on kaikki intoa, ja lintuin laulut soi. Nuo vanhat karoliinit hauta peitti, jäi kylter-urhoin kiistapäivät taa, jotk' kaikki koitti, kaikki kesken heitti, kun kuningasta ei, ei kunniaa!
Kaks tainta meiltä jo Taivainen, Tien viittoen luokseen, niitti, Ja mun tarhani täällä, mun pienoseni, Sinun kantamasi, Sinun vaalimasi, Meit' yhdemmäks yhä liitti: Emo lasteni hellä ja suuttumatoin, Yhä rakkaudessasi muuttumatoin, Sua siunaan!