United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun he tulivat esille tien mutkasta, loivat soihdut kirkasta valoa pimeään ympäristöön. "Tässä se oli, herra", sanoi pakoon päässyt ratsumies, "katsokaa eteenne". "Viekää pois ruumis ja ratsu", sanoi karkea ääni, ja joukon johtaja ratsasti hitaasti soihtu kädessään solan suuta kohti. "Seis!" huusi Valerius hänelle latinankielellä. "Keitä olette ja mitä tahdotte?"
Mutta oivalsin hyvin samalla, että kaikki itsetietoinen ponnistus oli tässä turhaa ja että pian sammuisi myöskin tahtoni, samoin kuin jo aikoja sitten tieto ja tunne olivat minulta miltei olemattomiksi himmenneet. Ne sammuivat kuin soihdut pikaisesti peräkkäin... Tuossa meni myöskin muisti! Hyvästi siis myöskin kaikki sielun yhtenäisyys! Ahaa ehdin minä vielä nopeasti ajatella.
Oli jo myöhäistä, ilta oli tyyni ja lämmin ja kuu paistoi niin kirkkaasti, että lampadari-orjat, jotka astuivat kantotuolin edellä, sammuttivat soihdut. Kaduilla ja raunioiden keskellä hoiperteli juopuneita ihmisjoukkoja, päässä muratti ja viiniköynnösseppeleet, käsissä myrtin ja laakerinoksia, jotka olivat ryöstetyt Caesarin puutarhasta.
Kumiseva selloin-soitto, joka jo neljä päivää oli kaikunut Ausbach'in linnan tornista oli nyt vihdoinkin vaijennut; soihdut, joidenka valossa maa-kreivittären ruumis oli laskettu sukuhautaan, olivat jo sammutetut; maa-kreivilliset korkeat virkamiehet, jotka olivat olleet saapuvilla suruisella juhlalla, olivat jo lähteneet linnasta; maa-kreivi itse oli kätkeytynyt kammioonsa, ja Klairon'ikin, joka myöskin oli ollut ruumista hautaan saattamassa, palausi pitkälleen ja juhlallisesti huoneisiinsa linnassa.
Se katosi rantatörmän alle, ilmaantui taas jäälle ja hoippui siellä yhä himmeten, kunnes kokonaan katosi. Tuvassa oli Panu käskenyt väkensä levolle käymään, ilmoitettuaan miehille, että huomenna oli tähdellisiä asioita keskusteltava, ja pian olivat soihdut sammutetut ja talo unen hiljaisuuteen vaipunut.
Kesken juhlaa oli ylä-alttarille astunut kaniiki Ragvald ja muut papit, palava soihtu kunkin kädessä. Kun panna-kirous oli lausuttu Pohjanmaan yli, viskattiin soihdut maahan sammumaan ja kunkin papin suusta soivat sanat: "Niin heidän sielunsa hukkukoot helvetissä". Pohjan vesillä.
Siellä oli sytytetty soihtuja; haavalääkärit leikkelivät ja sahasivat, haavoitettujen hirveästi huutaessa; verisistä liinavaatteista nousi iljettävä haju samalla kuin soihdut valaisivat tummanpunaisella loisteellaan pesuvateja.
Mutta itse hän koko muun väkensä kanssa vetäytyi vain keveillä aseilla varustettuna muutamia satoja askelia jäljelle päin, sammutti soihdut, antoi uuden tunnussanan ja poikkesi sen tehtyään oppaan kanssa kaitaiselle syrjäpolulle, joka vei oikealle kädelle metsän sisään. Sotamiehet, jotka olivat tottuneet häntä sokeasti tottelemaan, seurasivat häntä sanaakaan sanomatta kolmimiehisinä riveinä.
Hän taivutti kaunista päätään eteenpäin ja pani kätensä ristiin. Mutta äkkiä hän hypähti pystyyn. Huoneeseen tuli valoa, kirkasta valoa. Ovella seisoi kuningas. Ulkona oli lukuisa joukko gootteja ja ravennalaisia, useimmilla palavat soihdut käsissään. "Kiitos, ystäväni", sanoi kuningas totisella äänellä. "Kiitos saattamisesta. "Menkää nyt jatkamaan juhlia." Hän aikoi sulkea oven.
Ja niinkuin illan suussa taivahalle heikosti heijastuvat uudet soihdut kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä ma uutten olentojen karkelohon tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! Se kuinka äkkiä ja kirkkahana mun silmihini häikäistyihin sattui!