United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Soi simapilli, kutsuos immet kuusikon helmasta karkelohon! Kuutamo kaunis alkava yöhyt kaikki ne käskevi karkelohon. Liehuos liina, huiskios huntu, verho sa ihanan impeyden! Impinä täällä vain elon kaiken leijaamme lehvillä kuusosien. Ei sinipiiat lemmestä huoli, aarre se vainen on ihmisien. Aarreko? ei vaan kalvava tuska, riemun ja onnen mi ontoksi syö.
Ja niinkuin illan suussa taivahalle heikosti heijastuvat uudet soihdut kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä ma uutten olentojen karkelohon tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! Se kuinka äkkiä ja kirkkahana mun silmihini häikäistyihin sattui!
"Pium, paum! kehto heilahtaa, Kun lapsi viattomana nukahtaa, Pium, paum! äiti laulahtaa. Ja sydänkäpyänsä tuudittaa. Pium, paum! sävel kajahtaa Ja nuoret karkelohon kiiruhtaa: Pium, paum! viulu vingahtaa Ja joukko tanssissa jo tanhuaa. Pium, paum! Nauti elämää Sä silloin, kun se sulle hymyää! Pium, paum! onni häilyää, Se luopi valoa ja pimiää.
Lempeät lehtivi puut, miss' uinuvat sankarivainaat, vartio äänetön tuo järvien, metsien maan; taivahat leimuavat, punapilvihin aurinko vaipuu, kohta jo kattavi veet valkea, varjoton yö, yhtäpä kultailee yhä kumpua pohjolan päivä, päällä sen karkelohon kulkevi ilta ja koi; helkkävät ihmisen hengessä noin ilot, muistot ja toiveet, sieluissa kansojen myös kantelo korkeuden, kauniimmin kaiu se ei kuin kaikuu se hetkenä Herran, kun veriliittohon käy veljinä kansoa kaks, kumpikin uljaat, uhraten maalleen poikansa parhaat, toinenpa uhraten myös onnelle vierahan maan, siks sinä ilmoisna ei ikän' unhotu heimossa Suomen kalleus kunnahan tään: kansojen kiitollisuus.
Hei, siinähän Nyyrikki kruununi tuo! Sen löysitkö ristinpuulta, missä karsikot huojuu? Siitä mä viis, siin' onhan ne helmyet tallella? Siis sinipiiat ja keijuset karkelohon, nään tuolla jo nousevan auringon ihan Ahtolan lahden suulta.
Hän muiden kanssa liittyi karkelohon ja kipinöitä nopsemmin he multa äkisti peittyi välimatkan taakse. Epäilin, itsekseni tuumin: »Virkan, tuon virkan kuulla valtiattareni, mi juomin vienoin sammuttaa tään janon.» Mut kunnioitus, joka täyttää minut, kun kuulen vain ma äänet B ja ice pään multa painoi niinkuin nukkuvalta.
Hän muiden kanssa liittyi karkelohon ja kipinöitä nopsemmin he multa äkisti peittyi välimatkan taakse. Epäilin, itsekseni tuumin: »Virkan, tuon virkan kuulla valtiattareni, mi juomin vienoin sammuttaa tään janon.» Mut kunnioitus, joka täyttää minut, kun kuulen vain ma äänet B ja ice pään multa painoi niinkuin nukkuvalta.
Ja niinkuin illan suussa taivahalle heikosti heijastuvat uudet soihdut kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä ma uutten olentojen karkelohon tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! Se kuinka äkkiä ja kirkkahana mun silmihini häikäistyihin sattui!
Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille, Ajoi päivän, ajoi toisen, Kohta kolmannen ajavi; Niin päivänä kolmantena, Pääsi neitojen kisahan, Kassapäien karkelohon, Noille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille. Ken ihanin impyistä, Kassapäistä kaunokaisin, Sen hän koppoi koprihinsa; Itse tuon sanoiksi virkki: "Elkäte sinä ikänä, Ilmottako immet milma!
Vai jalan astua toivoko teill' on syntymämaille, teiltä kun ottanut laivat on Hektor heiluvaharja? Kaikkea yllyttää väkeänsä hän, ettekö kuule, Hektor; laivat leimuamaan halu hällä on panna. Kamppailuun, ei karkelohon, hän kiihtävi heitä.