United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Terve teille, Suomen suuret, joill' on synnyinmaassa juuret, syvät niinkuin Suomen puilla, syvemmät kuin meillä muilla; kuka enin kärsi, vasta häll' on tieto maailmasta, tunto isänmaankin oman, armahan ja onnettoman. Vapaus, sana meille soipa Vainon virsi kaikkivoipa, kauas kuulu, kauas kaiu, Suomen rantamilla raiu!
Toi talven, linnut vei Ohitse etelään. Ne lauloi mennessään: "Ei tyttös lemmi, ei" Jäi kannel itkemään. El' itke, kannel, noin, El' itke ruusujas, Sureksi lintujas! Viel' et lie onnetoin: Voit soida Suomestas. Pois lempi kieliltäs, Pois kaiu kuolemaan! Vaan Suomi ainiaan On lempityttönäs: Soi kannel synnyinmaan! H
Hän sanoi "sulavansa" minun sanoistani. Minähän sulan kuin vaha hänen henkensä liekissä! Hänen sanansa kaikuvat kuin soitelma korvissani. Pakene, luvaton soitelma! Ei! Kaiu, iäti kaiu! Mutta onhan hän liiaksi minun kaltaiseni, hän ei sovi minulle. Paremmin sopii papille yksivakainen Heleena. Häneen pitää minun tutustua. Hän nojasi päänsä käsiänsä vastaan. Taasen pilpatti oksalla peippo.
Mutta Häneen vaipumalla omissa yksinäisimmissä ajatuksissamme, me voimme olla yhtä Hänen kanssaan ja sulaa sanomattomaan autuuteen. Siksi ei suotta kaiu meidän keskellämme niin usein Eleusiin mysterioiden vanha kuorolaulu: »Syöksykää, myriaadit, alas! Luonto, Luojasi tunnetko?» Myöskin monia muita lauluja me hyräilemme.
TAPANI. Tuskin auttais tässä enään taivastenkaan voimat, tuskin kirkkaus Damaskun retkeltä. LIISA. Kuinka murheellista! Mutta eihän koskaan kaiu niin heleästi onnen kanteleen soitto, ettei aina siinä songerra yksi ja toinen kieli. Toki toivon vielä. Mitä kuluu aamu, mun Tapani'in? TAPANI. Enemmin jo päivä kuin yö, ja kohta kohoo aurinko ylös saarien takaalta idässä.
Sinä annoit oikean, väärän, sinä ohjasit eloni tien, sinä määräsit matkani määrän ja sun kanssani sinne ma vien. Ja kun perillä ollaan me milloin ja jos kaikki ei mielestäs ois siellä niin hyvää silloin niin syyttäös itseäs! Kaiu, kaiu lauluni, kaiu korkealle! Aamu koittaa, aalto käy rannan raidan alle. Nuku, nuku sydämein, nuku nuorta unta! Katso, kuinka havajaa koko luomakunta!
Eihän aika-ihminen voi päästää valitusta. Nouse riemu rinnassani, kaiu korkealle! Kylvä onnen-omenoita tälle maailmalle! Auki tiesi, maailma, ja anna työtä, aika! Toimitan kuin tohtori ja parannan kuin taika. Kauas hehkuu mieleni ja kunniani palaa, Liekö tässä Suomessamme tarpeheksi alaa? Voinhan alkukaunisteeksi kotimaassa koittaa, Kansalleni seppeleitä solmita ja voittaa.
Mut pappi lausui, manalaan Menneeksi Sannan kuullen: "Näin moni vartoo onneaan, Sen etähällä luullen, Ja tiedä viel' ei kuollessaan, Kuink' eli likell' onneaan." Laulumme. Miks moitit, Suomi, että laulajoillas On heikko ääni, heikko kuntokin, Ja että Wäinön kannel vainioillas Ei enää kaiu sulo sävelin?
Vaan sieltä pyhät kellot ne eivät kaiu nyt, on kirkko tyhjä tyyten, kaikk' ovet teljetyt. Ei saapumista sinne nyt sanan kuunteluun, ei ollut Herran päivä tää päivä elokuun. Mut palveltiinpa Herraa siell' äijän mielestä, jos kirkossa ei juuri, niin kirkon vieressä; näät harjult' alas rantaan tuoss' urhot Suomenmaan; ne maata, ruhtinasta nyt puolsi parhaillaan.
Eikä kuitenkaan mikään kaikesta tästä kaiu muistelun arvoisena mielessäni eikä ole tämän taipaleenteon oikea sisältö.