United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !


Koko poloisen elämäni täytyy täten muuttua vain yhdeksi ainoaksi pitkäksi huokaukseksi, ainaiseksi valitukseksi, kaipaukseksi autuuteen, jonka suloista huumaa hän on ollut kyllin kova antaakseen minun maistaa, saamatta tyhjentää maljaa pohjaan, sillä sehän olisi niin pahoin maailman silmissä, niin syntistä Jumalan edessä.

Maailman meno, rikkaus, hekuma Autuuteen ei aut', vaan on katoova; Mutta Kristus yksinäns' Autuuden ijäisen meill' ansaits', Hänelle kiitos olkoon kaikess' kansass'. Sillä kertaa sai ovi olla auki. Mutta kun toisen kerran sattui samalla tavalla, oli ovi itsestään kiinni. Vast'edes käski sitten isä aina sulkemaan oven, jos se sattui olemaan auki.

Murheelliset ja raskautetut saivat häneltä virvoitusta. Heidän kotonansa hän puhui niin kuin maallinen ystävä. Mutta sunnuntaina oli heistä juuri kuin tämä rakastettu, pyhä mies olisi jättänyt maallisen haamunsa eli muotonsa ja puhuisi kirkossa niin kuin kirkastettu, taivaasta alas tullut enkeli, joka tahtoi heitä perässänsä vetää ijankaikkiseen autuuteen.

Alussa aikain ensimmäisten riitti autuuteen yksin usko vanhempien, viattomuuden yhtyessä siihen. Kun mennyt oli ensi kausi, täytyi viattomuuteen miesten saada voimaa jo tulemalla ympärleikatuiksi. Mut vihdoin, koska armon aika tuli, jäi sinne alas viattomuus moinen, jos puuttui kaste täysi, kristillinen.

Hän asetti pystyyn taulun, joka sulki tämän kapean kammion aukon ja tässä taulussa olivat seuraavat sanat. "Kristuksessa Rauhassa. Klymenen suru maan päällä saatti ijankaikkiseen autuuteen taivaassa. Hänen poikansa Philo pystytti tämän kiven kyynelsilmin." Päätös.

Ennen se saattoi olla vähän sinne päin, siihen aikaan kun uskottiin Jumalaan ja ijankaikkiseen autuuteen. Mutta nyt kun aletaan ymmärtää, että materia määrää elämänehdot, niin kaikki sellainen tulee mahdottomaksi. Kun työväkikin tulee täysikäiseksi... Luuletko itseäs täysi-ikäiseksi? kysyi Heinonen. Luulen olevani siksi tulemassa. Itse mielestäsi? Vaikka. Harvoin muut sellaista tunnustavat.

Vanha pappi, joka omassa elämässänsä ei ollut tuntenut autuaaksi-tekeväisen uskon voimaa, ja joka ainoastansa taisi saarnata palkinnosta ja rangaistuksesta, ja kirkonkiroukseen panna syntisen, ja hänen kuinka hyvänsä sitoa ja päästää ei hän voinut löytää avainta lunastuksen salaisuuteen ja autuuteen, eli ymmärtää ja selittää niitä näillä raamatun sanoilla: "Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet;" ja uuden-syntymisen perustuskiviä ihmisessä näillä sanoilla: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti mailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovinto-saarnan säännyt."

He pitivät sen oikein pääasiana autuuteen, että itse olivat tietämättömyyden pimeydessä sekä kaikella voimalla pitivät toisiakin samassa tilassa. Mutta vihdoin tuli kuitenkin apu. Oman valitsemisensa kautta saivat he opettajan, josta luulivat saavansa innokkaan puollustajan, mutta joka itse asiassa kumosi koko heidän tuumansa ja oikasi heidän solmunsa.

Tämä juhlallinen näky sai minun epäilykseen; minä ajattelin että kaikki nämä taitaisivat päästä Jumalan autuuteen yhtä huokeasti kuin he nyt rauhallisena pyhäaamuna soutivat auringon kirkastamaan lahdelmaan, minä yksin seisoin autuuden toivonkin ulkopuolella.

Tämä taas tuskin tiesi lapsensa olemassakaan olevan; hän istui Violettan vieressä puoliksi hengittämättä kuunnellen ja hänen muotonsa suurine mustasilmineen oli kuin autuuteen vaipuneena; hän nauroi ja itki vuoroitellen. Kun kaikki oli loppunut, tarttui hän lapsensa käteen ja tunkeutui pikaisesti, sanaakaan sanomatta, kirkosta ulos.