United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ole kovin kauan siitä, kun savupirtit olivat tavallisia Suomessamme. Eikä ole kauan siitäkään, kun Suomen talonpoika vietti melkein koko talven loikoen pirtin uunilla. "Elkää luulko, että minun oli niin helppo muuttaa hidasta työtapaani, mutta pakko on hyvä opettaja.
Kun seison Imatralla ja kuulen kuohuaan, se huutaa pauhinalla näin mulle ainiaan: Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! Vaan, veikot, konsa kaikuu näin äänin tuhansin ja rinnoistamme raikuu laulu ihanin: Suomessamme armahassa Väinön kiel' on vallassaan! Silloin kannel Karjalassa suloisin on soinnultaan!
Olisiko mielestänne kaunista, jos eräänä päivänä huomattaisiin että meidän kunta on koko avarassa Suomessamme ainoa, jossa ei ole kansakoulua? Vielä toinenkin seikka: moni pelkää viinapolttimoa sen vuoksi että tuo tulijuoma on silloin liian lähellä saatavissa. Mutta saahan sitä nytkin ken vaan tahtoo, ja voi! kuinka moni sitä tahtoo!
Pitkän, kolkon kevään perästä tuli vihdoinkin kesä lämpöisine tuulahduksineen, jotka uudestaan elvyttivät eloon kylmän, jähmettyneen luonnon armaassa Suomessamme. Ihmisten mieliinkin palasi toivo, joka oli katoamaisillaan, sydämissä virisi rakkaus ja myötätuntoisuus.
Tällä summalla voisivat perillisenne alkaa jotain elinkeinoa. Kymmenentuhatta markkaa on meidän Suomessamme paljo rahaa. "'Koska ette kuitenkaan vielä näy olevan oikein selvillä tulevaisuudestanne, neuvon teitä ottamaan sellaisen henkivakuutuksen, että itse täytettyänne 60 vuotta saatte ulos pääoman, jos vielä silloin elätte.
Siis pienen kansan kansallisuus on sitä myöten turvattu, kuinka itse kansa on sivistynyt ja kansallishengen elähdyttämä, sillä taitamaton ihminen ei voi oikeuksiaan puolustaa." "Onko meidän Suomessamme mitään kansallishenkeä?" "Onpa semmoista rakkaassa isänmaassamme olemassa, Jumalan kiitos! vaikka se kyllä oli jo aivan nukkumaisillansa."
Suloisessa Suomessamme Oisko maata armaampaa, Kuin on kaunis Karjalamme, Laulun laaja kotimaa! Laulua sen kosket kuohuu, Järven aallot loiskuaa, Säveleitä salot huokuu, Ikihongat humajaa. Perintönä laulun juuret Meill' on muinais-ajoilta, Jolloin kaikki toimet suuret Laulun tehtiin mahdilla, Jolloin meidän kankahilla Taitomiehet askaroi, Nuotioilla nokisilla Ongelmoita aprikoi.
Vielä sulo Suomessamme Kielet kanteloisen soi, Liikutella tuntojamme Laulun sävel voi. Varmaan Wäinämöinen tässä Hengessään on meitä lässä! Väinön maljaan tarttukaa! Hän se kanteloisen keksi, Hältä laulut ikuiseksi Perinnöks sai Suomen maa! Saakoon sudet lampahiksi Soitto yhä! Tehköön korpit kyyhkyisiksi Laulu pyhä! Hurraa! Vielä vasaroiden kalkkeet Kuuluu; sepät työssä on.
Et turvatta sa, Suomi, jää, on vankka pohjas ranta tää, ja muuris meidän olla suo, jot' eivät myrskyt maahan luo. Pois unteluus, ja hervakkuus! Niin onnehen maan pohjoisen vie kunto, työ sen poikien. Karjalan marssi. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa!
Jospa vielä viljavuoet Meille vastakin tulisi, Että saisi laululinnut Ilovirttä viserrellä, Sitten kaikuis kaunis ääni, Laulu laaksoista suloinen, Veisu kaunis vetten päältä, Heliseisi herttaisesti Harras huuto Suomessamme, Koko lauma laululintuin, Kaikki yksimielisesti, Linnut pienet peipposetkin Kiitosvirttä visertäisi.