United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja koira se haukkuvi, hullautuu ja se pyörivi, piehtaroi kiel' ulkona ulvoen, vaahdossa suu Ja soitto se soi ja soi. Yöperhonen nuori se nukkui lepän lehdellä yksikseen. Mut näkki se aaltoja souti, näki perhosen päällä veen. Heräs äkkiä nukkuja hento kas, laineilta laulua soi. Se rintahan riemukkaasen niin kummaa kaihoa loi. Ja perho se lentää ja lentää. Mihin häipynyt hämyhyn lie.
Apinja, lapsi kiitostaan Jos mielitten voi tuosta suoda! Vaan mik' ei sydämestä vuoda, Sydäntä ei se voita milloinkaan. WAGNER. Puhuja taidostaan saa mainehen; En kauas päässyt oo, ma tunnen sen. FAUST. Ei auta häntä vilpin kiel'. Hän kalskukaapun riisukaan! Ei sievistele terve miel', Ja löytää sentään sanojaan. Kell' lausumaan on into tosi, Ei koru-lauselmaa hän kosi.
Korsör, siitä paikasta en tiedä muuta, kuin että siinä oli Tanskalla mennä vuonna kolerakaranteenin paikka. No siitäpä ei taida muuta tarvitakaan tietää. Nyt vähän vesimatkaa ja sitten se alkaa se suuri saksalainen isänmaa. Kiel on Saksan suurin sotasatama, muistan ennenvanhaan lukeneeni maantieteessä. Niinpä näkyy olevan.
GONERIL. Isä, rakkaamp' Olette mulle kuin voin kielin virkkaa, Näköä, ilmaa, vapautt' armahampi, Kalliimpi kultaa, aarteit', arvokkaampi Kuin elo, armo, terveys, soreus, maine, Rakkaampi kuin isä koskaan lapselleen on. Sanoiksi kiel' on köyhä, henki heikko; Niin teitä lemmin, ett'ei rajaa, määrää. Cordelia, entä sä? Vait vaan ja lemmi.
Taas väki Troian, kuin talon vauraan lypsämätarhaan antajat valkean maidon käy, lukemattomat lampaat, määkyen lakkaamatta, kun ääniä kuulevat vuonain: noin melu kaikui kautt' ison Ilionin sotalauman; huutopa kaikill' ei sama ollut, ei sama kieli, vaan eri parsi ja kiel' eriseutuisten oli kansain.
Kun seison Imatralla ja kuulen kuohuaan, se huutaa pauhinalla näin mulle ainiaan: Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! Vaan, veikot, konsa kaikuu näin äänin tuhansin ja rinnoistamme raikuu laulu ihanin: Suomessamme armahassa Väinön kiel' on vallassaan! Silloin kannel Karjalassa suloisin on soinnultaan!
Vielä silitystä Sen patsaat, katot, muurit kaipaavat: Viel' oppi selv' ei ole, kiel' ei kystä, Ja kansan vaiheet valoo vaativat, Mut tekohon kun mestarit on saatu, Kun tointen ohjissa on nero taattu, Ei valmist' oottaa kauan kestäkään, Ja niillepä, joill' on tät' työläst' työtä, Suon, ett' ois onni heillä aina myötä. Ma muistokseen juon pohjaan maljan tään!
Mut liian olen vanha oppilaaksi, Niin, liian vanha imettäjän vauvaks. Siis tuomios on mykkää kuolemaa, Kun kiel' ei omaa kieltään käyttää saa. KUNINGAS RICHARD. Herättää sääliämme älä koita; Sait tuomios: on myöhä vaikeroita. NORFOLK. Pois valoisasta kotimaasta käännyn, Ja iki-öiden synkkään varjoon näännyn. KUNINGAS RICHARD. Palaja vielä: ota matkaan vala. Kätenne henkipatot miekallemme!
Ei lohessa laulajata, hauissa karehtijata: lohen on leuat longallahan, hauin hampahat hajalla. Etsittihin laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata: lapsi on tuotu laulajaksi, poika kunnon kukkujaksi. Ei lapsessa laulajata, kuolasuussa kukkujata: lapsen kiel' on kimmeltynnä, kielen kanta kammeltunna.
Kauvan siis eläös, suvun uuden nousua nähkös, Jossa jo yhtyvä on Suomen mieli ja kiel'! Y. K:lle. Uuden valkeuden Sinä loit tään maan takavuosiin; Kirkkaamp' on nykysyys, loistaen soihtusi Sun; Kauttasi koittava on myös vastaisuus valosampi; Itse Sä työstäsi saat kansasi rakkauden. Eräälle naiskirjailijalle.