United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän juoksi patsaan luo ja iski kirveellä poikki sen oikean käden, jossa oli ukkosenvaaja. "Zeus, lainaa minulle salamaasi", huusi hän. "Miksi sitä siinä jouten pidät! "Hoi, miehet! Lyökää patsaat palasiksi ja heittäkää ne vihollisten päälle." Heti, kun hän oli tämän sanonut, olivat miehet työssä.

Käy sinä Capitoliin tuota tietä, Min' astun tätä. Paljaiks riisu patsaat, Jos peitetyt ne juhlakoristeill' on. MARULLUS. Tuo käykö päinsä? Nyt, tiedäthän, on Lupercali-juhla. FLAVIUS. Viis siitä! Patsait' älä peittää salli Caesarin voittomerkeillä. Nyt lähden Ja kaduilt' ajan roistokansan pois; Tee samoin sinä, missä parven huomaat.

Täällä, näissä ahtaissa komeroissa kehittyi ja kasvoi siis se valta, joka repi alas nuo temppelit ja patsaat, joista äsken näimme surkeat rauniot Forumilla. Täällä istutettiin veriin se tulinen innostus, joka pani koko vanhan maailman ylösalasin, mutta joka samalla rakensi sen päälle uuden, ulkonaisestikin melkein yhtä ehon.

Mutta nyt hän kohotti kätensä kauhistuneena kohti taivasta ja huusi korkealla äänellä yli kaiken hääkansan: Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen! Poistu täältä! Rakas ristirahvas, itse pimeyden ruhtinas on meillä tänä iltana seurassamme. Taukosi tanssi, särähti sävel, pakenivat naiset kirkaisten kartanolta. Pysähtyivät kuin patsaat paikalleen kuninkaalliset karkeloijat.

Se oli kahdeksankulmainen, suorakylkinen töselö. Joka kulmauksessa oli runsaasti koristellut, nakerrellut ja kowerrellut patsaat; olipa niihin laitettu pieniä pulleanaamaisia enkelin kuwiakin siipineen, joiden posket oliwat niin punaiset, että luuli weren niistä tipahtawan.

Päärakennus kertoi kyllä entisistä suuruuden ajoista, mutta nyt se oli mitä surkeimmassa kunnossa, ikkunat rikki tahi laudanpalasilla paikatut, koristukset ränstyneet, patsaat puoleksi lahonneet.

Asettivatpa veljekset itsensä mukaviin paikkoihin pyssyt kourissa, likenevää ajoa vartomaan. Pienellä, ruohoisella aukolla seisoi Simeoni ja hänestä jonkun matkan päässä Lauri, molemmat liikkumatta, äänetönnä kuin patsaat. Täyttä juoksua, niin että maa tömisi, läheni karhu näyttäin avatun, mustanpunaisen kitansa. Kohden Simeonia kiiti huohoittava otso.

Rakennukset ja patsaat näyttivät olevan toistensa tiellä, ne olivat mätetyt ikäänkuin päällekkäin, toiset kulkivat oikealle, toiset vasemmalle, toiset pyrkivät pystyyn, toiset turvautuivat linnan muurien suojaan.

Ja kun metsän latvoilta paistava marraskuun aurinko puhdisti ne patsaat läpihohtaviksi ja kosken rantakoivuissa kuuran hilseet tuhansina tähtinä kiiluivat, niin Antin rinnassa liehahti hauska puhtauden tunne ja ihastuksissaan katseli hän sitä mieluista luontoa kosken vaiheella, kunnes vastamäkeen kävelevä hevonen veti reen metsän verhoon, johon vaan kuului kosken mahtava kohina ja tien aukosta näkyi poutainen talvitaivas.

Etsien ja koetellen vakooja kiersi muurin kulman ympäri. Turhaan. Muuri oli joka paikasta yhtä korkea. Häneltä meni noin neljännestunti aikaa turhaan hakemiseen. Vihdoin hän löysi kivien välissä pienen aukon, jonka lävitse hän vaivoin pääsi. Hän oli nyt vanhan temppelin esipihassa, johon leveät doorilaiset patsaat loivat syviä varjoja.