United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miks siskot otti miestä, jos teit' yksin He lempivät? Jos minut joskus naidaan, Se mies, jok' ottaa valani, saa puoliks Vaan sydämen, ja lemmen, uskon puoliks. En koskaan, niinkuin siskot, ota miestä, Jott' isällen saan kaiken lempen' antaa. LEAR. Sydämen kieltäkö on tuo? CORDELIA. On, isä. LEAR. Niin nuori ja niin tunnotonko? CORDELIA. Niin nuori, isä, ja niin suora.
Perin outo mulle Tää paikka on, ja laisin näitä vaatteit' En jaksa muistaa, enkä missä olin Ma viime yön. Niin totta kuin ma elän Mua älkää naurako! niin on tuo nainen Cordelia lapseni! CORDELIA. Niin, niin, niin olen.
Mun uskollinen sydämeni tuntee, Ett' tyynni lausunut mun lempen' on hän; Mut jäljess' on hän sentään: minä vannon Vihollisikseni muut ilot kaikki, Joit' aistimiston laaja piiri tarjoo, Ja kalliin kuninkaani lempi ainoo Autuuten' on. Kuink' on Cordelia köyhä! Ei niinkään sentään: lempeni, sen tiedän, On rikkahampi kuin mun kieleni.
EDGAR. Se jalo Kent on, ystävänne. LEAR. Kirotut konnat, murhaajat te kaikki! Pelastunut hän ois; nyt ijäks mennyt! Cordelia, Cordelia, varro hiukan! Haa! mitä?
Milloin sinä kuolit? CORDELIA. Oi, paljon, paljon puuttuu! L
KENTIN KREIVI. Oi, rouva, tunnustus on runsain palkka. Se, minkä kerroin, täytt' on totta kaikki, Ei päälle eikä vaille. CORDELIA. Vaattees muuta; Pukusi mieleen tuo nuo synkät ajat; Oi, pois se heitä! KENTIN KREIVI. Anteeks, hyvä rouva; Nyt tunnetuks jos tulen, raukee tuuma. Ma soisin ett'etten mua tuntis, kunnes Sen hyväks näemme, minä sekä aika. CORDELIA. No, hyvä herra, olkoon sitten niin.
LEAR. Tyhjästä tyhjä tulee; vielä kerran. CORDELIA. Min' onneton en sydäntäni nostaa Voi huulilleni; niin ma teitä lemmin Kuin tulee mun, en päälle enkä vaille. LEAR. Cordelia! Kuinka? Sanas hiukan muuta, Menetät muuten onnes. CORDELIA. Isä hyvä, Teilt' elon, hoidon, lemmen sain, ja teille, Niin kuin mun tulee, hellyytenne maksan: Rakastan, kuulen, kunnioitan teitä.
GONERIL. Isä, rakkaamp' Olette mulle kuin voin kielin virkkaa, Näköä, ilmaa, vapautt' armahampi, Kalliimpi kultaa, aarteit', arvokkaampi Kuin elo, armo, terveys, soreus, maine, Rakkaampi kuin isä koskaan lapselleen on. Sanoiksi kiel' on köyhä, henki heikko; Niin teitä lemmin, ett'ei rajaa, määrää. Cordelia, entä sä? Vait vaan ja lemmi.
CORDELIA. Viel' aika vilpin lymyt paljastaapi, Ja piillyt rikos pilkan palkaks saapi. No, onneks vaan! RANSKA. Cordelia armas, tule! GONERIL. Sisko, mulla on sulle paljonkin puhuttavaa asiasta, joka likeltä koskee meitä kumpaakin. Luulen, että isä aikoo tänä iltana täältä lähteä. REGAN. Niin varmaankin, ja teille; sitten seuraavassa kuussa meille.
CORDELIA. Katse minuun luokaa; Ja kädet siunaten mun pääni päälle! Ei, älkää polvistuko! LEAR. Pilkkaattenko? Oi, älkää! Hupsu olen, tyhmä vanhus, Kahdeksankymment' ainakin, ja yli, Niin, aivan silmälleen! Mut suoraan puhuin, Niin pelkään ett'en ole oikein viisas. Mun pitäis tuo mies tuntea ja teidät; Epäilen toki.