United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, Ischabod, oi, Ischabod, Viel' liha synnin kahleissa oot. »Me hänet naitimme, sai vanhan lesken, Jonk' kanssa eläissänsä kahden kesken Hän suojaa saisi pauloiss' saatanan Ja lihan viettelyksiss' sekä maailman. Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon, Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon, Mi joka hetki oli varuillaan Ja Anderssonin jäljess' ainiaan.
Nuo maisemat ma aina nään, visusti vaalin muiston tuon! Oi, mieleen yhä syvempään se uurtuu vain, kuin uoma vuon! Sä Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Roobin leikkas ruista, ma rinnan nyhdin, riivin. Hui! pienen sirpin sain, mut jäljess' yhä hiivin.
Kuin jalopeura, mi lauman on keksinyt kaitsijatonna, kimppuun lampahien tai vuohten surmana karkaa: Thrakian miehiä noin nyt raateli Tydeun poika, kunnes hengeti löi kakstoista; mut oiva Odysseus, aina kun miekallaan kenen surmasi Tydeun poika, jäljess' astuen pois sen kiskoi tarttuen jalkaan, miettien mielessään, miten siit' orot uhkeaharjat kulkisi vastuksett', ei vauhkoiks sais pelon valtaan ruumihien yli riento, mi viel' oli outoa niille.
Hui! pienen sirpin sain, mut jäljess' yhä hiivin. Montgomeryn Kerttu. Jos täytyis kankahalla nyt mun vaipassani viettää yötä, ma oisin onnenmies, jos vaan Montgomeryn Kerttu oisi myötä. Kun riehuis tuuli tunturin, ja syysyön sade saavuttaisi, niin vuorenrotkoss' sylissäin Montgomeryn Kerttu suojan saisi.
Mun uskollinen sydämeni tuntee, Ett' tyynni lausunut mun lempen' on hän; Mut jäljess' on hän sentään: minä vannon Vihollisikseni muut ilot kaikki, Joit' aistimiston laaja piiri tarjoo, Ja kalliin kuninkaani lempi ainoo Autuuten' on. Kuink' on Cordelia köyhä! Ei niinkään sentään: lempeni, sen tiedän, On rikkahampi kuin mun kieleni.
Vaan radan päässä kun kääntyä päin meren vaahtisen rantaa raisut valjakot sai, jopa kunkin näyttihe kunto; laukkaa täyttä ne karkasivat; etumaisena kiiti Eumelos, jalot eess' oli juoksijat, toisena toivat Tydeun poikaa taas hevot, Tros-uron orhien kantaa, jäljess' ei järin paljon, vaan ihan kinterehillä, tallaamass' oli aivan näät jalat ain' ajolautaa, hengitys hartiakast' Eumelon poltteli selkää, sillä ne kiitivät, ett' ihan niskaan pää kävi kiinni.
Päivän Sana