United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puoltanut hänt' olet Ehk' Albanian herttuata vastaan? Tuumipa vaan. EDGAR. En, totta, sanallakaan. EDMUND. Jo kuulen isän tulevan. Suo anteeks, Näöksi miekkailla mun täytyy kanssas. Vetäise! Pidä puoltas nyt, mut hyvin. Antaudu! Isän luo käy! Tulta, hoi! Pakene! Tulta! tulta! Hyvästi! Isä! Seis! isä, seis! Mua eikö kenkään auta? GLOSTER. No, Edmund, miss' on konna?
EDGAR. Näin pilaa lasken toivottoman kanssa, Ett' avun sais hän. GLOSTER. Suuret jumalat! Maailman heitän nyt ja teidän nähden Pois maltill' inhat tuskani ma puistan. Jos suurta, kaikkivoipaa tahtoanne Nureksimatta kantaa niitä voisin, Niin sais tuon kurjan henki-kulun pätkä Itsestään sammua. Jos elää Edgar, Siunatkaa häntä! Hyväst', ystäväni! EDGAR. Jo menin; hyvästi!
EDGAR. Ken täss' edustaa Edmund Glosteria? EDMUND. Hän itse; mitä tahdot? EDGAR. Maalle miekkas, Ett' oikeuttas puoltaa voit, jos loukkaa Puheeni jalon mieltä. Täss' on mun; Valani, säätyni ja kunniani Edustaja se on.
EDGAR. Se jalo Kent on, ystävänne. LEAR. Kirotut konnat, murhaajat te kaikki! Pelastunut hän ois; nyt ijäks mennyt! Cordelia, Cordelia, varro hiukan! Haa! mitä?
Ma tiedän, eloss' onko ken vai kuollut: Hän kuollut on kuin maa. Hoi, peili tänne; Sen pinnan hengellään jos himmentää hän, Hän silloin elää. KENTIN KREIVI. Tämäkö se on Se ennustettu loppu? EDGAR. Nääkö kauhut Sen enteitä? ALBANIAN HERTTUA. Tää häviö ja hukka? LEAR. Hän elää! Höyhen liikkuu! Niin jos on, Niin palkitsee se onni kaikki tuskat, Joit' ikänäni kärsin. Hyvä herra! LEAR. Pois, pois!
EDGAR. Tomin on vilu. GLOSTER. Sisähän poika mökkiin: siell' on lämmin. LEAR. Sisähän kaikki. KENTIN KREIVI. Tätä tietä, herra. LEAR. Tuon kanssa. Tietoviisastan' en heitä. KENTIN KREIVI. Oi, herra, suokaa hälle poika mukaan. GLOSTER. No, menköön. KENTIN KREIVI. Tule, poika, seuraa meitä. LEAR. Käy pois, Athenan mies. GLOSTER. Vait, vaiti! hiljaa!
EDMUND. Puhees liikuttaapi Ja hyvää kenties vaikuttaa; mut jatka: On niin kuin viel' ois sanomista sulla. ALBANIAN HERTTUA. Yhäkö vielä haikeempaa, niin vaiti; Menehtyä jo olen tästäkin. EDGAR. Kyllällen tää voi näyttää sille, jok' ei Surua rakasta; mut toinen saattaa Lisätä liika-paljoon vielä paljon Ja äärimmäisen määrän yli mennä.
Väsynyt silmä, valvonut ja raskas, Etuas käytä, ett'et näkis tätä Häpeän paikkaa. Onnetar, hyv' yötä! Hymyile vielä kerran, pyöräs käännä! Kolmas kohtaus. Nummi. EDGAR. Mua pannaan julistettavan ma kuulin; Ajoa pakoon pääsin suotuisaan Puun onttoon. Ei niin satamata auki, Ei paikkaa, joss' ei ihmeen tarkat vahdit Mua väijy.
Olennon, jost' äsken puhuit, Ma luulin ihmiseks; hän paholaista Nimitti usein. Hän mun tuonne johti. EDGAR. Tyyn' ole vaan ja kärsi. Mut ken tuossa? Ei koskaan terve järki haltijaansa Noin koristele. LEAR. Ei, he eivät voi mua rahanlyönnistä ahdistaa: minä olen kuningas itse. EDGAR. Oi, näköä sydäntä kalvavaa! LEAR. Luonto voittaa tässä kohden taidon. Tuossa on pestirahanne!
Mitä olen nähnyt ja kuullut, olen kertonut sinulle, mutta lienteästi vaan, en sinnepäinkään niin hirveänä, kuin se todella on. Mene, ole hyvä. EDGAR. Saanko piankin sinusta kuulla? EDMUND. Luota minuun tässä asiassa. Nään jo, miten käy. Kun synnyll' en saa maata, juonta koitan, Ja kaikk' on hyvää, mistä hyödyn voitan. Kolmas kohtaus. Huone Albanian herttuan linnassa.