United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suloisessa Suomessamme Oisko maata armaampaa, Kuin on kaunis Karjalamme, Laulun laaja kotimaa! Laulua sen kosket kuohuu, Järven aallot loiskuaa, Säveleitä salot huokuu, Ikihongat humajaa. Perintönä laulun juuret Meill' on muinais-ajoilta, Jolloin kaikki toimet suuret Laulun tehtiin mahdilla, Jolloin meidän kankahilla Taitomiehet askaroi, Nuotioilla nokisilla Ongelmoita aprikoi.
Kunpa nouset, nouse notkeasti Oman toivehesi täyttäjäksi: Laittaos pääkaupunkisi kuulu Kansallisen koulun kaupungiksi, Oppitarhaks' omankieliseksi, Josta opin korkeamman tähkät Niinkuin muinen valkeuden oppi Karjalan pääkaupungista kulki, Valtavasti laajeni ja voitti Puhkeaa ja singahtaapi kauas Suuren Suomen, kaunon Karjalamme
Ja salon siimeksessä kun kannel vieno soi, sävelten helkkehessä näin hongat huminoi: Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! Laulu Suomessa. Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa, ehk'ei riista riemuksemme saavu miesten maatessa; laiho kasvaa kyntäjälle, arvo työnsä täyttäjälle.
Konsa vaino Suomeamme Kovin kourin koettelee, Silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee, Ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa, Silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa! LAULUUN PYYNT
Kun seison Imatralla ja kuulen kuohuaan, se huutaa pauhinalla näin mulle ainiaan: Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! Vaan, veikot, konsa kaikuu näin äänin tuhansin ja rinnoistamme raikuu laulu ihanin: Suomessamme armahassa Väinön kiel' on vallassaan! Silloin kannel Karjalassa suloisin on soinnultaan!
Et turvatta sa, Suomi, jää, on vankka pohjas ranta tää, ja muuris meidän olla suo, jot' eivät myrskyt maahan luo. Pois unteluus, ja hervakkuus! Niin onnehen maan pohjoisen vie kunto, työ sen poikien. Karjalan marssi. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa!
Taas on tarpeen Väinämöistä, haahta sankar-haavehen: Suomen vapauden! Viipurilaiselle Osakunnalle omistettu. Minkä liitti luonnon Luoja, ei sitä ihminen erota. Yks on maa ja yks on kansa, yksi kaunis Karjalamme, ikuinen, ihana, pyhä. Elivät erossa veljet: virsi vieri tuulen teitä, laulu taivahan latuja, kutoi sillat kummalliset, kaaret ainaiset asetti tuvasta tupahan, kautta Karjalan sinisalojen.