United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puheenne sievät, joissa leikellään Helyiksi mailman kiiltopapereita, On kalseat kuin tuuli syksysään, Mi kahistaapi lehtiä kuivuneita. WAGNER. Ah! pitk' on tiedon tie Ja lyhyt elämämme; Useinpa kriitillistä työtä tehdessämme, Mult' intomielen huoli vie. Kuink' onpi työläs keksiä se silta, Mik' ohjaa opin lähteille! Ja tuskin tultu puolimatkalle, Kun raukan tapaa tuonen ilta.
Eräänä päivänä tammikuun loppupuolella silloin oli tuima pakkanen, vaikka taivas piili syvien pilvien peitossa, jotka joka hetki uhkasivat pudota alas sakeana lumisateena astui kirjeen kulettaja Wagner neuvos Heimbergerin asuin huoneesen, johon hänet oli eri viestillä kutsuttu.
KAIKKI. Kokenut miesi eläköön! Viel' ihmistuskaa kauan lientäköön! FAUST. Kiitelkäät ylhäist' auttajaa, Jok' auttamaan meit' opettaa. WAGNER. Kuin rintas riemuinnee, sä suuri mies, Kun pilvihin noin ylistää sua kansa! Ken moisen hyödyn lahjoistansa Saa hänt' ei paina huolten ies! Sua kiitättääpi taatto pojillansa, Kaikk' ympärilläs tunkee, utelee... Ja tanssi taukoo, viulu vaikenee.
"Joko kuuden aikaan? No, serkku rouva, olisihan hänen sitte jo aikaa pitänyt olla kotona." "Mutta minä odotan häntä kuitenkin yhä vielä, odotan kovin tuskastuneena ja huolissani!" "Juuri siinä olette väärässä", vastasi vartia. "Minäkin tunnen vanhan Wagner toverini. Häntä on varmaan joku viipymys kohdannut, sillä muuten olisi hän jo kello kymmenen aikaan ollut takaisin.
Ah, ihan toista oli seisoessani köyhän kirjeiden kulettaja Wagner vainajan kuolinvuoteen ääressä! Toisessa paikkaa hirveä epätoivo, toisessa rauhallinen, melkein iloinen myöntymys Jumalan valtaan, syntynyt hyvästä vakuutuksesta, että oli täyttänyt pyhän velvollisuuden ja oikeaan aikaan pitänyt huolta perheensä onnesta. Mikä eroitus! Mikä vastakohta!
"Mitä hullua, eikö Wagner serkku vielä ole kotona?" kysyi mies kummastuneena. "Eihän hän toki istune ravintolassa olutlasin ääressä? Sanokaa minulle, missä hän on, niin minä tuon hänet kotiin!" "Oi, jos se voisi tapahtua!" huokasi huolestunut rouva.
Apinja, lapsi kiitostaan Jos mielitten voi tuosta suoda! Vaan mik' ei sydämestä vuoda, Sydäntä ei se voita milloinkaan. WAGNER. Puhuja taidostaan saa mainehen; En kauas päässyt oo, ma tunnen sen. FAUST. Ei auta häntä vilpin kiel'. Hän kalskukaapun riisukaan! Ei sievistele terve miel', Ja löytää sentään sanojaan. Kell' lausumaan on into tosi, Ei koru-lauselmaa hän kosi.
Niin tapasi yövartia hänet tehdessänsä kello kaksitoista tavallista tarkastusmatkaansa. "Mutta Herran tähden, rouva Wagner, voittehan tulla kuoleman omaksi, jos noin vähissä vaatteissa, paljaassa leningissä, täänkaltaisena yönä seisotte avonaisen ikkunan edessä!" huudahti hän hänelle. "Menkää toki levolle!" "Minä en voi", vastasi hän, säikähtyen yövartian puheesta. "Minun täytyy odottaa miestäni."
Hän tapasi hänet vielä kotona, hänkin levottomasti odottaen hänen miehensä palaamista, jolle oli uskonut niin tärkeän toimen. Säikähtyen kuuli hän, ett'ei Wagner vielä ollut kotona, ja tuntien hänen virka-intonsa aavisti hän kohta jotakin tavatonta tapahtuneen. "Täytyy viipymättä lähettää väkeä häntä kuulustelemaan", virkkoi hän.
"Käydessänne luonamme taannoin innostutitte minua niin kertomuksillanne hengenvakuutuksen pilatuista siunauksista, että minun mihin hintaan hyvänsä täytyi rauhoittaa omatuntoni. Eikö kirjeiden kulettaja Wagner ole käynyt luonanne?" "On kyllä", vastasi herra Kluge nyykäyttäen päätään. "Hän kertoi teidän kehoittaneen häntä vakuutukseen ja näkyi olevan siitä erittäin kiitollinen.