United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä join teetä eräässä ravintolassa, sekä viisaasti kyllä täytin taskumattini ja pistin taskuuni muutamia voileipiä. Ravintolassa olin iltapuoleen saakka, jolloin lähdin palaamaan Wokingiin, ja heti auringon laskettua olin ehtinyt maantielle Briarbraen edustalle. "Tällä tiellä ei luullakseni ole suurta liikettä.
Vähäisessä ravintolassa, jossa hän viipyi suurusta syödäksensä, sai hän kuulla että vainioiden poikki kulki polku, josta virta näkyi, ja jota myöten hän voisi saapua matkansa päämaaliin; hän poikkesi siis valtatieltä, kulki mitä kauneimman kreivikuntamme kauneimman seudun läpi, ja saapui puolipäivän aikana Moleswich'iin.
Ravintolassa oli ainoastaan yksi sisäänkäytävä, sen hän näet tiesi, jonka vuoksi hän näki kaikkien ruokavieraiden tulevan ja menevän; pääasiallisesti olivat ne kauniita, pulskia ja hoikiksi tiukattuja ratsuväen upseereja vastapäätä olevasta kasarmista.
Jossain ravintolassa hän oli yhdyttänyt samallaisen, jo ennen työttömäksi jääneen viilarin, pahan juopon, ja he olivat yhdessä humalapäissään öiseen aikaan rikkoneet liiterin lukon, ja ottaneet sieltä mitä ensiksi käsiinsä saivat. He joutuivat kiinni ja tunnustivat kaikki. He pantiin vankilaan, missä sitten viilari ennen oikeudenkäynnin alkamista oli kuollut.
Määrätuntina me tapasimme toisemme eräässä parisilaisessa ravintolassa ja nyt seurasi hilpeä yhdessäolo. Professori F. oli vielä siihen aikaan parhaassa miehuuden ijässään, täynnä tuumia ja elinvoimaa.
Heitä en tavannut, he eivät ole tulleet. Mutta he voivat tulla minä hetkenä tahansa, sillä käskithän sanoa heille, että minä odotan heitä? Käskin, herra. No niin, elä siis liikahda täältä; jos he tulevat, ilmoita heille mitä minulle on tapahtunut ja pyydä heitä odottamaan minua Pomme-de-Pin'in ravintolassa; täällä olisi vaarallista, koska taloa kenties vakoillaan.
"Ei, hän ei ole ravintolassa, hän taistelee nyt luultavasti ulkona maantiellä rajuilmaa vastaan, sillä minä odotan häntä kotiin Waldheimistä, mihin hänen tänä iltana on täytynyt mennä neuvos Heimbergerin käskystä." "Sepä on ikävää! Täänkaltaisessa ilmassa ulkona maantiellä! Kauheata!" sanoi yövartia sääliväisesti. "Mihin aikaan lähti hän kotoa?" "Kello kuuden aikaan tänä iltana."
Myöhään illalla, joulupäivänä, palasi hän sinne hyvin kalpeana ja väsyneenä, kummallisen ja sekautuneen näköisenä; puheensakin oli sekavaa, vaikk'ei hän paljon voinut puhua, ja tämä herätti levottomuutta talonväessä. Sattuipa eräs pitäjän köyhänhoito-johtokunnan jäsen silloin olemaan ravintolassa ja nyt kutsuttiin hän keittiöön Margeryä katsomaan ja kyselemään häneltä, kuka ja mistä hän oli.
Hän oli sanonut aikovansa rakentaa teidän pitäjääsenne myllyn, mikä tulisi oikeaksi Sammoksi, ja siihen yritykseen te olitte muka hyvin mieltynyt. Hovilainen oli kaikki todeksi vakuuttanut". Kirous kähisi Könnilän hampaiden välitse. "Takasin kaupunkiin ja kiireimmän kautta", huusi hän. "Näittekö Hovilaista ja Kokkaa vielä kaupungissa?" "En. Mutta ettekö te asuneet samassa ravintolassa kuin he?"
TEOFILUS. Sielläpä ravintolassa saa huutaakin, ei siellä kukaan estä. Kotona ei saa olla "oma itsensä" ensinkään. En pelkää niitä, saan ilmoittaa. En ole mikään Hynnis-vainaja ELVIRA (keskeyttää). Jo piisaa!