United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täällä oli myöskin äskenmainituissa komeroissa meidän karjamme ja raha-aarteemme. Kuusen kävyt olivat lehmiä ulkomaalaista rotua, petäjän kävyt kotimaisia, ja lepän urvut olivat lampaita. Rahaa taas tehtiin liuskakiven- ja porsliininpalaisista ja meillä oli sitä mielestämme enemmän, kuin Kroisolla ikänänsä mahtoi ollakkaan.
Miehet olivat saaneet keittonsa keitetyksi ja antaneet kattilansa olla mättäällä siksi kunnes keitto oli jäähtynyt parhaalleen syötäväksi. Olipa toinen miehistä tehnyt puun oksista kolme kerppua ja asettanut ne keittokattilan ympärille istuimiksi, sillä aikaa kuin toinen mies vuoli lepän mutkasta itselleen lusikan, jotta Tapanillekin olisi lusikka.
Lempo leskelle menevi, Tuoni toisen tähtehille; Parempi pajuilla maata, Lepän oksilla levätä, Kun on lesken vuotehella, Pieluksilla pietyn naisen Armahampi aitovieri, Kun on lesken kylkipuoli; Leppiämpi lehtovieri, Kun on lesken vuoetvieri.
Yön tuulonen hiljaa tuudittaa lepän lehviä uinuvia. Sydän ääneti sykkien aavistaa suven suuria unelmia. Mitä olet sinä tyttöni minulle? Olet helkkyvä helmivyöni, pyhä rukousnauha mun muistoillein, kun synkkänä saapuvi yöni. Minä hyrisen lauluja hiljakseen ja ma helmiä hymisten siirrän, sana sanalta laulan ma lauseesi, piirre piirteeltä muotosi piirrän.
Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa, iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jää hyvästi, järven rannat, järven rannat, pellon penkat, kaikki mäntyset mäellä, puut pitkät petäjikössä, tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiellä, kaikki maassa marjan varret, marjan varret, heinän korret, pajupehkot, kuusen juuret, lepän lehvät, koivun kuoret!"
»Ja kumminkin ovat tytöt noin punaposkisia», ja herra katsoi Katriin. »Tytöt syövät lepän kuorta, sen vuoksi ne ovat punaposkisia», tuumaili laskumies. »Taidat olla tämän morsian?» Herra viittasi Jussia. »Olette yhtä pulskia molemmat.» »Hihi hihi», pirahti Katri nauramaan ja peitti huivinnurkalla suutaan, katsoi Erkkiin ja sitten silmäpuolellaan herraan.
Väkevällä kädellä koppaa hän nuorikon rekeensä, helähyttää virkkua helmiruoskalla ja matkii morsiamen sentimentalisia jäähyväisiä pienellä, mestarillisesti humorillisella pilapuheella: »Jää hyvästi, järven rannat, Järven rannat, pellon penkat, Kaikki maassa marjan varret, Marjan varret, heinän korret, Pajupehkot, kuusen juuret, Lepän lehvät, koivun kuoret!»
Luultavasti huomasi hän kuitenkin tämän keinon arveluttavaksi, hypähti taas syrjään ja tuli niin erään vanhan lepän juurelle, joka kasvoi rannalla, likellä vedenrajaa puoleksi riippuen veden päällä kallellaan. Nyt oli hän vankina, sillä palaamaan hän ei päässyt. Mutta ajelijan juuri lähetessä tarttui hän puunoksaan ja kiipesi kuin kissa leppään.
En milloinkaan. Kun katson Mikon vakaviin silmiin, tuntuu se minusta kuin näkisin aamukoin. Kun olen sinua lähellä tunnen rinnassani ahdistusta ja kammoa. Kaapon silmät välähti. No onnea sitten, lausui hän naurulla, joka ei ennustanut mitään hyvää. Lepän latvaanko teidän on aikomus rakentaa talonne? Tämän sanottua meni hän istumaan lähellä olevalle mättäälle. Katri vaipui syviin ajatuksiin.
"Mutta ihmiset eivät olleet kasvaneet puissa, vaan kaksi pakanajumalaa Hermegisel kutsuu niitä pahoiksi hengiksi olivat kerran löytäneet merenrannalta saarnin ja lepän ja muodostaneet niistä miehen ja vaimon. "Tästä on vanha laulukin. "Hildebrand-vanhus osasi vielä pari säkeistöä. "Isäni ei enää osannut." "Sen minäkin voin pikemmin uskoa. "Mutta joka tapauksessa oli alussa hyvin vähän ihmisiä."