United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun runoilija oli päättänyt runonsa, hän ei odottanut mieltymyksen osoituksia, eikä ujosti luonut silmiänsä alas, niinkuin enimmät ihmiset tekevät kun omia runojansa lukevat, vaan huudahti epätoivossa, suoraan arvostellen taidettansa korkeammaksi kuin kuulijoitansa: "Minä näen suureksi surukseni, että piirrän paremmin kuin runoja sepitän.
"Tahdon vaan lisätä, että H.H. Majesteettiinsa ovat pyytäneet minua heitä seuraamaan lähtiessänsä matkalle Kristianiaan toukokuun lopussa tahi kesäkuun alussa. Silloin saan myös tavata hänet, johon koko haluni ja toivotukseni on kiintynyt. "Jännityksellä odottaen kunnioitettavaa vastaustasi piirrän suurimmalla kunnioituksella aina uskollinen ystäväsi Carsten Rönnov."
Joku sellainenko, jota minä en saa nähdä?... Sellainenko, josta ei Annasi saa iloita? Minä piirrän jotain, jolla kerran hämmästytän sinua vastasi Carl, muuttaen puheenainetta. Anna Jolanta ei kysynyt enempää, vaan odotti kärsivällisesti yllätystä. Ja yllätyksen hetki ei myöskään jäänyt tulematta. Eräänä iltana tunkeutui poliisipalvelijoita ja kaupunginsotilaita rakastavaisten asuntoon.
Yht'äkkiä hän julmasti alkoi torua tyttöä siitä, että hän tässä silloin, kun äiti häntä odottaa kotona ja laittoi hänen kotiin itkeväisenä ja pelästyneenä; sitten käännyttyänsä, tempasi hän laudan Nellon kädestä. "Useinko sinä aikaasi kulutat näissä joutavissa toimissa?" kysyi hän vapisevalla äänellä. Nello punastuneena painoi päänsä alas. "Minä piirrän kaikki, mitä näen", söpötti hän.
Oppilas menettelee esim. näin: panee kellon pöydälle ja sanoo: »nyt alotan, piirrän avaruuteen silmieni eteen kultaisen kolmion ja katselen sitä 20 minuuttia eikä mikään saa häiritä ajatustani.» Tämä on ajatuksen keskittämistä. Jos te tällä hetkellä yritätte näin tehdä, huomaatte olevanne kerrassaan naurettavassa asemassa.
Hän oli kuullut kerrottavan, ett'eivät rosvopäälliköt eikä muutkaan urholliset miehet entisinä aikoina osanneet lukea eikä kirjoittaa. Kuin tulen mieheksi, piirrän pitkällä miekallani puumerkin nimeni asemesta, arveli Valtteri, ja kuin lukea haluttaa, ha'etan minä munkin, joka sitä tekee; niin muutkin rosvopäälliköt tekevät.
Ja siksi silmääni nyt kiertyy vesi, kun sinut piirrän sinne maailmaan, sun poikasydämines, porsainesi Boulognen metsän tietä kulkemaan, näen siellä mä sun, näen täällä, sama aurinko aina pääs päällä. Me keskipolven miehet: meille suotu ei Suomi enää yhtä ehjä, uus, on monet meille ristiriidat luotu ja mielten, miesten sekasortoisuus, mut heidän on taiteessa sulo kuin kevään ja kukkien tulo.
"Annappa, Publius, solkesi, jolla viittasi on kiinnitetty, näytäthän siihen puettuna omalta sanansaattajaltasi; minä piirrän soljella vastaukseni vahaan."
Kun minä esim. puhuttaessa raittiusriennoista tahi herätyskokouksista ensiksi puhun Englannin maasta ja kansasta, kun minä kaikkialla piirrän uskonnolliset kuvat, vasta kuvattuani leveitten puitteitten sisäpuolelle julkista elämää, niin on se minun mielestäni yhtä välttämätöntä kuin se on hauskaakin. Vasta kun viinipuu on silmäin edessä voipi oikein tuntea rypäleet.
Hän on minulle taidetta. Jollei taiteessa ole mitään vaaraa, niin ei yleensä olekaan taidetta! Nyt minut on valmistettu niin että osaan maalata Venetsian yön. Menen suoraa päätä kotiin ja ripustan eteeni uuden kankaan. Nukkua voi kyllä aina myöhemmin. Hän lupasi tulla luokseni kohta suuruksen jälkeen. Piirrän kartongille pastellilla. Illalla käyn hänen kotonaan. Neero ajetaan tiehensä.